Keskuskauppakamarin 70 vuoden ansiomerkin saanut Aila Salo on ollut mukana koko Hollming-yhtiöiden historian ajan vaikuttamassa yhtiön kehitykseen. Salo on koivistolainen, Hollming Oy:n perustajan ja toimitusjohtajan Filip Hollmingin tytär.
Aila Salolla on vahva tausta telakka-alalla. Hänen äitinsä isä Anton Yrjönen rakennutti proomuja samalla alueella, jossa myöhemmin isänsä Filip Hollming alkoi rakentaa sotakorvauskuunareita.
Hollmingit saapuivat Karjalasta, Koivistosta sodan jälkeen Raumalle. Pieni 8000 asukkaan rannikkokaupunki oli kärsinyt pommituksista ja kaikesta oli pulaa.
”Jouduimme vuokraamaan huviloita Petäjäksestä työmiesten asunnoiksi ja aluksi karjalaisten ja kantaväestön välillä oli muutamia kinoja.”
Filip Hollming sai telakan paikan sovittua kaupungin kanssa ja pääsi aloittamaan nopeasti sotakorvauslaivojen rakentamisen. Ensimmäiset sotakorvauskuunarit valmistuivat ”kirveellä paljaalla kalliolla”. Turussa laivojen rakentaminen lähti liikkeelle paljon hitaammin, mutta Raumalla karjalaisporukan ansiosta päästiin nopeasti työhön kiinni.
”Minä menin töihin kirjoituspöydän ääreen, huoltokonttoriin. Oli kiva, kun sai suoran kontaktin ihmisiin.”
Salo auttoi työntekijöitä hakemaan elintarvikekortteja ja hoitamaan asioitaan. Laivaan tarvittaviin materiaaleihin oli haettava luvat. Purjekankaat, pressut, kuparilevyt oli kaikki anottava Kansanhuollolta.
”Itselleni huoltokonttorissa kokemani aika antoi hyviä eväitä tuleville vuosilleni Hollming Oy:ssä.
Sain tutustua koko henkilökuntaan ja oppia ymmärtämään eri ammattien vaatimuksia, iloja ja uhkia.”
Yhteisöllisyyden rakentamista
1940–50-luvun vaihteessa oli Raumalla Hollmingin töissä paljon perheitä, joille yhtiö halusi perustaa myös vapaa-ajan toimintaa. Puulaakikilpailut ja erilaiset kerhot tulivat täyttämään työväen arkea.
50-luvun alkuvuosina Salo järjesti keskusaukiolle puistotädin helpottamaan perheiden elämää. Puiston laidalle valmistui Holra-niminen kerrostalo valmistui vuonna 1950. Hollming rakennutti asuntopulan vaivaamaan kaupunkiin nopealla tahdilla n. 400–500 asuntoa työväen käyttöön.
”Minun hommani muuttuivat, kun menin naimisiin Reino Salon kanssa ja jäin pois huoltokonttorista. Työt siirtyivät kotiin.”
Tapa järjestää liikeneuvottelut kotona sai kiitosta erityisesti venäläisiltä, sillä tunnelma oli väistämättä vapautunut.
”Herrat istuivat yöllä kahteen, kolmeen ja toisessa päässä asuntoa kasvoi viisi lasta.
”Esimerkiksi kerran, 60-luvulla, ministeriön kansliapäällikkö oli vieraana vaimonsa kanssa. Nuorimmainen oli silloin vauva, ei oikein tahtonut asettua ja piti kovaa kitinää. Kerrostaloasunto nyt ei niin iso ole, joten tuotiin vauvantuoli pöydän päähän ja hän sai syödä siinä. Siitä tuli iso kiitos myöhemmin”, Salo nauraa.
Välittömyys takaa hyvän hengen
”On hirveän tärkeää, että työpaikalla on hyvä henki. Kun ollaan me, niin koko elämäkin sujuu kivammin”, muistuttaa Aila Salo.
Hollmingilla oli omat perinteensä, mitkä juonsivat juonensa Karjalasta.
”Tapana oli, kun kuunarin kyljet oli saatu valmiiksi pitää surrinkijuhlat. Työmaan ruokalassa tarjottiin kaikille kahvit ja viinaryyppy. Sitten mentiin takaisin töihin. Se oli meidän firman tapa ja siitä pidettiin kiinni.”
”Meidän yrityksessä tunnelma oli välitön. Venäläiset sanoivat, että meillä ei ole korkea kaulus, ei oltu jäykkiä”
Välittömyydestä kertoo sekin, kun 70-luvun puolivälissä Reino Salo antoi vaimolleen joululahjaksi hitsauskoneen. Keväällä Hollming järjesti naisille hitsauskurssin ja Aila Salo, yrityksen omistaja ja hallituksen jäsen ilmoittautui kurssille puhelimella.
”Kysyin, että kelpaako tällainen yli 40-vuotias kurssille. Sanoin nimeni ja puhelimessa tuli hiljaista”, Aila Salo nauraa.
”Kurssi oli kyllä hyvä. Ei hitsaamisen kannalta, mutta ihmissuhteiden vuoksi.”
Muistolahjoja ja taidetta
Surrinkijuhlat muuttuivat ja laivojen vesillelaskun yhteydessä alettiin pitää kastajaistilaisuuksia.
”Niiden järjestäminen tuli minulle asiakkaiden hoitamisen lisäksi. Ne olivat aika hienovaraisia, sillä laivan kummin valinnassa piti noudattaa tiettyjä perinteitä ja protokollaa varsinkin venäläisten kanssa toimittaessa.”
Vesillelaskutilaisuudet olivat isoja ja niihin kutsuttiin paljon ulkopuolisia vieraita. Laivojen kummeille annettiin aina muistolahja, yleensä rannekoru.
Myös henkilökunnalle suunniteltiin muistokorut, joista muodostui Hollming Oy:n symbolinen tunnus.
”On hirveän tärkeää, että työpaikalla on hyvä henki. Kun ollaan me, niin koko elämäkin sujuu kivammin.”
Korujen ja muistoesineiden suunnittelu johti siihen, että Aila Salo alkoi myös itse yhä enemmän keskittyä kuvataiteisiin.
Karjalaisesta taustastaan huolimatta Hollming on yhdenlainen raumalaisuuden kuva. Kaupungissa näkyy Salon tekemiä veistoksia sekä monta maamerkkiä muistuttamassa yhtiön jättämästä jäljestä yhteiskuntaan.
Hallituksessa aitiopaikalla
Aila Salo on koko elämänsä ollut mukana Hollming Oy:n toiminnassa eri tavoin. Yhteishengen vaaliminen, edustaminen ja asiakkaista huolehtiminen ovat olleet näkyvintä, mutta hallintoneuvosto ja myöhemmin hallitustyö ovat olleet aitiopaikka kehittää yritystä.
Jo 1960-luvulla Hollmingin laajensi yritysperhettään koneiden ja laitteiden maahantuontiin ja vientiin. Myöhemmin mukaan tulivat kylmäkalusteita valmistava Norpe, Sajara-konepaja Kankaanpäästä, purjeveneitä valmistava Baltic Yachts ja vielä nykyäänkin mukana oleva lietolainen Auramarine.
Mielenkiintoinen kuvio oli Hollmingin omistama Salora Oy. Kuvaputkitelevisioiden lisäksi Salorassa oli suunniteltu matkapuhelinta jo vuodesta 1971 lähtien. Yhdessä Nokian kanssa perustettiin Mobira Oy. Hollming Oy rakennutti Saloon tehtaan, missä Mobira kehitti tuotteensa maailmalle. Laivanrakentaja Hollming Oy luopui Salorasta vuonna 1988.
Aila Salo toimi kaikkien osakkuusyhtiöiden hallituksissa.
Viime vuosikymmenellä Hollming luopui telakkatoiminnasta, ja nyt yhtiö rakentaa ympäristöteknologiaa ja tekee konepajoissaan muun muassa dieselmoottoreiden apulaitteita.
”Bisnes on sellaista, että välillä on kuohu päällä ja välillä on hiljaista. Se pärjää, kuka osaa pitää kahleet käsissään, kun ollaan kuohussa, ja jaksaa mennä eteenpäin, kun ollaan pohjalla. Pitää uskoa tulevaisuuden luomiseen. Se vie eteenpäin bisnesmaailmassa ja elämässä muutenkin.”
The post 70 vuoden työuran tehnyt Aila Salo: Kun työpaikalla on hyvä henki, kaikki sujuu paremmin appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.