Quantcast
Channel: Keskuskauppakamari
Viewing all 65 articles
Browse latest View live

Kira Gluschkoff: Vuoden 2011 muotokuvaaja

$
0
0

Kira Gluschkoffin on Keskuskauppakamarin vuoden 2011 muotokuvaaja.

Hänen valokuvansa käynnistävät Keskuskauppakamarin uuden ajan muotokuvasarjan, joka kertoo kuusi tarinaa ajastamme ja sen ihmisistä.

Muotokuva kertoo persoonasta ja työstä. Ennen siihen koottiin kokonainen elämäntarina, sen tallentamiseen öljyväreillä käytettiin kuukausia ja se säilyi vuosisatoja. Digitaalinen aika tallentaa sekunnissa meistä jokaisen. Keskuskauppakamarin muotokuvasarjan tavoitteena on löytää tapa, jolla ihmisen kokemus ja tarina kootaan nykyajan muotokuvaan.

Suomalainen valokuvaustaide on maailman huipulla. Keskuskauppakamari kutsuu vuosittain eturivin suomalaisen valokuvataiteilijan kuvaamaan työelämässä ansioituneita.

Ympäristö, yritysmaailma, talous, taide, kulttuuri, tekniikka, kuva- sekä muotokieli ovat valtavassa muutoksessa.

– Vaikka valokuva on tämän hetken taidemuoto, se on myös täysin ajaton. Näiden kuvien kautta haluamme osoittaa, miten tärkeitä ihmiset ovat yritysten kannalta. Välillä on hyvä pysähtyä kiittämään ja huomioimaan tekijöitä. Ihmisen tarinan tulisi tallentua myös nykyisessä nopeatahtisessa liikemaailmassa, joka katsoo jatkuvasti eteenpäin, sanoo Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä.

Suomalaisen työn tarinoita

Vuonna 2011 kuvattavaksi valittiin kuusi ansiomerkin saajaa, jotka edustavat erilaisia tarinoita ja vaiheita suomalaisessa työelämässä.

– Ihmisen kunnioitus vaatii aikaa. Lähestyimme jokaista kuvattavaa heidän tarinansa kautta. Halusin irtaantua aikamme nopeasta digihurmoksesta, jossa meistä jokainen tallentuu jatkuvasti ruudulle. Kuvien keskiössä on ihminen, hänen kokemuksensa, osaamisensa ja tarinansa. Luonteenpiirteet ja karisma nousevat esiin parhaiten mustavalkoisessa kuvassa. Halusin kuviin myös iloa. Kuvissa ansiomerkkien väri leikkii elämänkokemuksen kanssa, sanoo Gluschkoff.

– Nämä kuvat jäävät kertomaan näistä ihmisistä ja tästä ajasta, ne tulevat olemaan osa Suomen taiteen historiaa, samaan tapaan kuin menneiden vuosien potretit, sanoo Penttilä.

Muisto ajasta ja ihmisestä

Muotokuva on konkreettinen muisto, se kestää aikaa ja säilyy. Muistikuvat haalistuvat, joten ihminen muistetaan sellaisena, kun hän näkyi kuvassa.

– Vaikka kuvat ovat nykyaikaisia, pidin tärkeänä myös perinteisyyttä. Kuvissa on vaikutteita vanhasta klassisesta venäläisestä julistetaiteesta, jossa kuva otetaan alaviistosta ja leuka on ylpeästi koholla, luonnehtii Gluschkoff.

Yksi kuvatuista ansiomerkin vastaanottajista on joulupukki Timo Alarik Pakkanen, suomalaisen työn sankari, joka on vienyt joulupukin sanomaa maailmalle 50 vuoden ajan.

Keskuskauppakamari on myöntänyt ansiomerkkejä vuodesta 1929 koko Suomen elinkeinoelämän puolesta. Ansiomerkkejä myönnetään työvuosista, elämäntyöstä ja merkittävästä työsuorituksesta.

Jokainen menestyvä yritys ja sen sitoutunut työntekijä on kiitoksen arvoinen.


Mikko Kinnunen teki mahdottomasta projektista riemuvoiton

$
0
0

“Ansiomerkki tuli minulle täytenä yllätyksenä. Tulen käyttämään sitä ylpeydellä”, kuvailee Keskuskauppakamarin rautaisella ansiomerkillä palkittu Mikko Kinnunen. Kinnunen toimi Rakennusliike Lehdon työpäällikkönä erityisen haasteellisessa projektissa, ja hänen erinomaisen johtamisensa ja organisointinsa ansiosta hankkeesta tuli riemuvoitto.

Mikko Kinnunen

Keskuskauppakamarin rautainen ansiomerkki myönnetään erityisen merkittävästä teosta yrityksen hyväksi, esimerkiksi poikkeuksellisen vaativien projektien läpiviemisestä tai ansiokkaasta toiminnasta yritystä kohdanneessa onnettomuustilanteessa. Vaativa projekti olikin Rakennusliike Lehdon käsillä, kun he ottivat olalleen 60 miljoonan euron yksittäisen kohteen rakennusurakan. ”Haasteellisinta projektissa oli sen suuruus. Emme olleet aiemmin ottaneet näin suuria urakoita hoidettavaksi”, pohtii Kinnunen.

Mahdoton projekti käsillä

Rakennusliike Lehdolle tarjoutui mahdollisuus rakentaa ruotsalaiselle Ikanolle, Ikea konsernille, Suomeen ensimmäinen kauppakeskus Kuopioon, kooltaan 54 000 m² ja tiloihin oli tulossa 90 vuokralaista. Urakka haluttiin valmistuvan joulumyyntiin 2012 mennessä.

Kinnuselle merkkiä ehdottanut Asko Myllymäki Päätoimija Oy:stä kirjoitti perusteluissaan, että “Yhtiömme pääomistaja Hannu Lehto vastusti hankkeen ottamista, koska resurssimme ja osaamisemme eivät riitä.” Projekti otettiin kuitenkin vastaan ja Mikko Kinnusen harteille valahti aikaisempaa suurempi taakka.

Kinnunen muutti projektia varten perheensä kanssa Oulun läheltä, Paavolasta, Kuopioon saakka. Tämä olisi mille tahansa perheelle suuri muutos, mutta Kinnusen kohdalla normaalia hankalampaa – hänen perheensä kuuluu nimittäin 13 lasta. Tästä huolimatta Kinnunen kasasi ympärilleen toteutustiimin, joka lopulta sai urakan valmiiksi, ei ajallaan, vaan etuajassa.

“Kohteen suunnittelut myöhästyivät pahasti. Tästä johtuen Kuopiossa uutisoitiin kauppakeskuksen myöhästyvän noin puoli vuotta”, kirjoitti Myllymäki. “Mikko Kinnunen organisoitui toteuttajatiimin ja yhteistyöurakoitsijoiden kanssa siten, että kohde luovutettiin hieman etuajassa, marraskuussa 2012.” Matkus Shopping Center saatiin siis avattua aikataulun mukaan.

Tarkoista vaatimuksista huolimatta riemuvoittoon

Kuopion viranomaisten tarkat vaatimukset olivat huolenaiheena urakan aikana. Kinnunen kuitenkin suoriutui pilkun tarkoista vaatimuksista hyvin. “Kohde onnistui taloudellisesti, laadullisesti ja aikataulullisesti hyvin. Asiakkaamme ovat suorastaan kehuneet meitä useissa eri tilanteissa”, lisää Myllymäki.

Tilaaja kertoi, että he olivat ottaneet tietoisen riskin urakkaa antaessaan. Mikko Kinnunen ja koko toteutustiimi kuitenkin venyivät suoritukseen paremmin kuin monet suuret rakennusliikkeet olisivat.

“Meidän konsernin päivillä järjestettiin illallistilaisuus. Siellä sitten jaettiin Keskuskauppakamarin ansiomerkkejä. Tuli täytenä yllätyksenä, kun sain rautaristin”, sanoo Kinnunen. “Tuntuuhan se hyvältä, kun raskas työ palkitaan.”

Rakennusliike Lehto perustettiin vuonna 1985. Päätoimija -konserniin kuuluvan yrityksen toiminta alkoi omakotitalojen rakentamisella lähialueilla. Ikanon urakka oli heille historiansa suurin. Päätoimija -konsernissa ansioituneiden työntekijöiden palkitsemisesta Keskuskauppakamarin ansiomerkeillä on tehty vuosittainen perinne.

Lähettipestistä versoi ennätyspitkä pankkiura

$
0
0

Viisi vuosikymmentä työelämässä on aina hatunnoston arvoinen saavutus. Eeva Remmingin kohdalla hattua on syytä nostaa vielä korkeammalle, sillä 15-vuotiaana alkanut työura on jatkunut katkeamatta saman työnantajan palveluksessa.

”Ei tässä ole millään malttanut jäädä eläkkeelle, kun ympärillä on ihan mahtavat työkaverit ja tiskin takana joka päivä tuttuja asiakkaita”, naurahtaa  Nordean Mannerheimintien konttorissa Helsingissä työskentelevä Eeva Remming.

Tuttuja asiakkaita hänelle on toden totta ehtinyt kertyä, sillä takana on 50-vuotinen pankkiura, josta valtaosa ehti kulua Senaatintorin pääkonttorissa. Sieltä tie vei ensin Kruununhakaan ja sitten nykyiseen asemapaikkaan Mannerheimintielle.

”Tietty joukko asiakkaita on vaihtanut konttoria minun mukanani, mikä on tuntunut todella mahtavalta. Ja onhan asiakaspalvelu minullekin ehdottomasti tämän työn suola”, Remming vakuuttaa.

Lähetiksi koulunpenkiltä  

Eeva Remmingin työura alkoi tammikuussa vuonna 1963 ja pestaus kävi todella nopeasti.

Tuolloin vasta 15-vuotias Remming näki Hesarissa ilmoituksen, jossa Yhdyspankki haki Senaatintorin pääkonttoriinsa lähettiä. Koulunsa juuri päättänyt helsinkiläistyttö tarttui tuumasta toimeen ja marssi rohkeasti pankin vahtimestarin juttusille.

”Aika pian hän kysyi, milloin voisin aloittaa. Sanoin, että vaikka seuraavana päivänä. Asia oli sillä selvä”, Remming muistelee.

Pidempi työura pankissa ei kuulemma käynyt tuolloin edes mielessä, sillä haaveissa oli päätyä tavalla tai toisella liikunnan pariin.

”Mutta tänne sitä sitten vain jäätiin. Lähettiuran jälkeen pääsin ns. takahuonetöihin eli kirjaamaan muun muassa yritysten laskuja. Varsinaisessa asiakaspalvelussa olen ollut parikymmentä vuotta”, Remming ynnäilee.

Eeva Remming aikoo jatkaa työuraansa ainakin toistaiseksi. ”Miksi en jatkaisi, kun olen kunnossa ja ympärillä on joka päivä mahtavat työkaverit ja asiakkaat.”

Eeva Remming aikoo jatkaa työuraansa ainakin toistaiseksi. ”Miksi en jatkaisi, kun olen kunnossa ja ympärillä on joka päivä mahtavat työkaverit ja asiakkaat.”

Tiskipalveluakin tarvitaan

Pitkän työuran tehneenä Remming on ollut mukana myös pankkialan murroksessa, jossa perinteisiä pankkipalveluja on siirretty ripeään tahtiin sähköisiksi. Myös työnantajapankin nimikyltit ovat ehtineet vaihtua useampaankin otteeseen.

”Tietotekniikka on muuttanut tätä työtä todella paljon ja valtaosa tavallisen kuluttajan pankkiasioista hoituu nykyisin omalta kotitietokoneelta. Toisaalta, kyllä perinteistä tiskipalveluakin edelleen tarvitaan. Siitä kertoo jokapäiväinen jono tuolla pankkisalissa.”

Varsinkin iäkkäämpi asiakaskunta on tottunut hoitamaan asiansa tutun ja luotetun pankkivirkailijan kanssa. Heitä osuu päivittäin myös Remmingin kohdalle.

”Silloin pitää vain katsoa sopiva väli, jossa heitä voi palvella sotkematta jonotusjärjestystä”, hän kertoo.

Eläkkeelle ehtii vielä

Eeva Remmingin pitkä työura on huomioitu myös Nordeassa, joka on palkinnut hänet vuosien varrella useammallakin Keskuskauppakamarin  ansiomerkillä. Tänä keväänä rivistön jatkoksi tuli lajissaan varsin harvinainen 50-vuotistunnustus.

”Se on työnantajalta hieno ja arvokas tapa muistaa pitkään talossa ollutta henkilöstöä. Harmi vain, että tilaisuuksia, joissa noita ansiomerkkejä voisi käyttää, on minulla kovin vähän”, Remming naurahtaa.

Eläkepäivät siintävät parin vuoden päässä, mutta niitä ei kuulemma ole ehtinyt vielä edes miettiä.

”Paikalleen en silloinkaan jää, siitä pitävät lapsenlapset, kesämökki ja muut harrastukset huolen”, muun muassa zumbatunneilla  käyvä Remming vakuuttaa.

 

 

Rakennus­insinööristä kasvoi uuden ajan elin­keino­johtaja

$
0
0

Siikajokinen Risto Pietilä on vuodesta 1994 lähtien hakenut kotiseudulleen uusia tukijalkoja perinteisen raskaan teollisuuden rinnalle. Tinkimätön työ Ruukin Yrityspuistossa ja sittemmin Raahen seutukunnan elinkeinojohtajana palkittiin syyskuussa kultaisella elämäntyömerkillä.

Jos Risto Pietilälle olisi joku 1980-luvun alussa tokaissut, että mies löytää jonain päivänä itsensä vielä Raahen seudun elinkeinojohtajan pestistä, hän olisi todennäköisesti kuitannut sen hyvänä vitsinä.

Risto Pietilä

”Elinkeinoasiamiesten ja elinkeinojohtajien toimenkuva on muuttunut ihan toiseksi takavuosista. Nyt tarvitaan alueellista ajattelua sekä ennen muuta verkostoitumis- ja yhteistyötaitoja”, muistuttaa Risto Pietilä.

Muutamaa vuotta aiemmin valmistuneella rakennusinsinöörillä oli tuohon aikaan kädet täynnä töitä, joita tarjosi Teräsbetoni Oy:n paikallinen tytäryhtiö. Yksi työllistävimmistä projekteista oli Rautaruukin tehdaskombinaatin massiivinen laajennustyö, jonne tuore insinööri pestattiin likipitäen suoraan koulun penkiltä.

”Se oli nuorelle työmaamestarille kova koulu, josta oli kosolti hyötyä myöhemminkin”, Pietilä muistelee. Työ jatkui sen jälkeen saman työnantajan palveluksessa rakennusmateriaaliteollisuuden tehtaanjohtajana noin kymmenen vuotta.

 

Kovaan kasvuvauhtiin päässyt SRV osti teollisuusrakentamiseen erikoistuneen monialayhtiön 1990-luvun alkupuolella. Pietilä jatkoi uuden työnantajan leivissä.  Yksi viimeisistä projekteista liittyi kuonajauhetehtaan perustamisedellytysten selvittämiseen Hangon Koverhariin.

Sen jälkeen puhelin pirahti, ja tarjolle tuli kokonaan toisenlainen työ Ruukissa. Vanhaan perinteikkääseen tehdasmiljööseen oltiin puuhaamassa yrityspuistoa, ja vetäjän pestiä tarjottiin Pietilälle.

”Aika oli todella mielenkiintoinen, sillä seutukunnalle piti hakea perinteisen teollisuuden rinnalle ihan uusia tukijalkoja. Niitä löytyi ICT:stä, jonka kasvu säteili Oulusta myös sen lähiympäristöön”, mies muistelee.

Rauta-ajasta digiaikaan

Ruukin Yrityspuisto rikkoikin monessa kohtaa rajoja, sillä pelkkien toimitilojen ohella se tarjosi kasvaville yrityksille oman sähkönjakelun ohessa myös monipuolisia verkostoja paitsi yrityksiin myös tutkimuslaitoksiin. Kumppaneita olivat mm. Oulun yliopisto sekä Helsingin taideteollinen korkeakoulu.

”Tuolloin Ruukissa rakennettiin nykyisen peliteollisuuden pohjanakin olevaa digitaalista sisällöntuotannon osaamista. Jos taas katsoo vuosituhannen vaihteen isoja kasvuyrityksiä, niin yksi tunnetuimmista yrityspuiston asukeista oli varmaankin Solitra”,  Pietilä kertoo.

Yrityspuiston aktiivivuosina hänelle kirkastuikin, kuinka pieni maa Suomi lopulta on ja kuinka paljon sähköisillä yhteyksillä saa aikaiseksi. Siksi myös yhteistyö- ja osaamisverkostoja kannatti kutoa  paljon omaa maakuntaa kauemmaksi.

”Ja kyllä Ruukin Yrityspuisto ja sen uusteollistaminen herätti aikanaan melkoisesti kiinnostusta Lapista pääkaupunkiseudulle saakka”, Pietilä vakuuttaa.

Verkottumistaidot A ja O

Ruukin Yrityspuistosta urapolku vei Raahen rakentamaan seudullista yrityspalvelukeskusta ja titteliksi tuli elinkeinojohtaja. Viime vuosien suurin yksittäinen projekti on ollut Fennovoiman voimalahanke, mutta paljon on tehty myös uusien kasvajien ja työllistäjien löytämiseksi ja yritysten toimintaympäristön edistämiseksi.

Raahen seutu kasvoi aikanaan Rautaruukin imussa, johon Nokia ja ICT-klusteri toivat osan kasvusta. Siksi on selvää, että nykyinen teollisuuden rakennemuutos on tuonut mukanaan myös kolhuja.

Raahe sinällään on pärjännyt vielä kohtuullisesti, sillä työpaikkaomavaraisuus on 120 prosentin luokkaa. Taivaanranta ei kuitenkaan ole läheskään niin kirkas kuin vielä muutama vuosi sitten.

”Elinkeinoasiamiesten ja elinkeinojohtajien toimenkuva on muuttunut ihan toiseksi takavuosista.  Ennen houkuttimina olivat edulliset toimitilat ja hyvä perusinfra. Nyt yrityksille on pystyttävä tarjoamaan kokonaisvaltaista pakettia, joka turvaa myös osaavan työvoiman saannin sekä viihtyisän asuin- ja toimintaympäristön. Se vaatii alueellista ajattelua, sekä ennen muuta verkostoitumis- ja yhteistyötaitoja”, Pietilä listailee.

Onnistunut kehittämistyö on viime kädessä hyvää tiimityötä, kukaan ei yksinään ratkaise isoja haasteita.

Miehen ikämittari raksuttaa parhaillaan 60 vuoden kohdalla, mutta muutaman vuoden päästä tarjolle tuleville eläkepäiville hän ei ole vielä uhrannut ajatustakaan. Vapaa-aika kuluu kotitalon nikkaroinnissa, moottoripyörän selässä, lenkkipolulla tai hiihtoladulla.

”Ansiomerkki oli iso yllätys ja arvostan sitä todella korkealle. Tavallaan tässä on tehty koko ajan samaa työtä. Urani alussa pystytin tehtaita, sen jälkeen olen rakentanut uutta elinkeinotoimintaa.”

Teksti on julkaistu lyhennettynä Raahen Seudussa 17.9.2013.

The post Rakennus­insinööristä kasvoi uuden ajan elin­keino­johtaja appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.

Myyrmäen apteekissa työuria pidennetään vapaaehtoisesti

$
0
0

Apteekkari Juhani Pohjolalle myönnettiin Keskuskauppakamarin rautainen ansiomerkki merkittävästä työstä suomalaisen farmasian edistäjänä ja lääkehuollon uudistajana. Pohjola itse halusi palkita oikean kätensä, proviisori Maarit Dimitrowin kultaisella elämäntyömerkillä. Parivaljakon luotsaamassa Myyrmäen apteekissa työntekijät viihtyvät niin hyvin, että eläkkeelle siirtymistä määrittää pikemminkin odotettu lapsenlapsi kuin virallinen eläkeikä.

Kuuntele Juhani Pohjolan haastattelu Radio Nostalgiassa.

 

Apteekkari Juhani Pohjola ja proviisori Maarit Dimitrow

Apteekkari Juhani Pohjola halusi palkita proviisori Maarit Dimitrowin Keskuskauppakamarin kultaisella elämäntyömerkillä, sillä tämä on hänelle työntekijänä ”kultaakin kalliimpi”.

Myyrmäen apteekista vastaava apteekkari, Farmasian tohtori Juhani Pohjola on vastikään palkinnut ison osan työntekijöistään Keskuskauppakamarin pronssisilla, hopeisilla ja kultaisilla ansiomerkeillä huomionosoituksena vuosikymmenten työpanoksesta. Proviisori Maarit Dimitrowin Pohjola halusi palkita Keskuskauppakamarin kultaisella elämäntyömerkillä, sillä tämä on hänelle kuin oikea käsi ja “työntekijänä kultaakin kalliimpi”.

“Jos apteekkari ei ymmärrä, niin sitten ymmärtää, kun Maarit selittää”, sanoo Pohjola lämpimästi nauraen.

Ansiomerkkien lisäksi pisimpään olleet Myyrmäen apteekin työntekijät ovat saaneet vuosien varrella lahjaksi esimerkiksi koruja täyttäessään tai saavuttaessaan työurallaan pyöreitä vuosia, ja työporukka illallistaa säännöllisesti, jotta kuulumisia päästäisiin vaihtamaan epämuodollisesti.

Miten näinä pätkätöiden ja talouden synkkien uutisten aikoina Myyrmäen apteekista kuuluu ansiomerkkien juhlavaa helinää?

“Liikeyrityksen tavoite on tietenkin aina tuottaa voittoa, mutta 90-luvun laman aikaan mielessäni alkoi kypsyä toinenkin periaate: ketään ei sanota irti. Haluan, ettei kukaan menetä työpaikkaansa eikä YT-neuvotteluihin tarvitse ryhtyä”, Pohjola sanoo.

Hän toteaa huvittuneena, että jotkut hänen työntekijöistään olivat suorastaan epäuskoisia kuullessaan saavansa ansiomerkin.

“Yksi huudahti, että ‘minähän sain jo sen kultakorunkin!’. He eivät arvanneet, että juhlat olivat vasta alkamassa”.

Työntekijöille osoitettu arvostus näkyy siinä, miten Myyrmäen apteekin henkilöstö viihtyy työssään: virallinen eläkeikä ei ole paljoa painanut, kun jotkut farmaseuteista ovat vielä lähes 70-vuotiaina jatkaneet tiskin takana palvelemista. Eräskin suostui lähtemään eläkkeelle vasta, kun kovasti odotettu lapsenlapsi syntyi.

“Ei olisi tarvinnut pääministerin sanoa, että pidennetään työuria. Meillä pidennetään vapaaehtoisesti”, Pohjola sanoo.

Oppitunteja työmotivaatiosta 1: tunnista lahjakkuudet ja kannusta

Pohjola ja hänen läheisin työtoverinsa Dimitrow ovat oikeita henkilöitä luotaamaan sitä, mistä syntyy hyvä työnantaja–työntekijä -suhde.

Vaikka ovatkin molemmat Kotkasta kotoisin, Pohjola ja Dimitrow tutustuivat vasta 1998, kun Pohjola ryhtyi johtamaan Kotkan Karhuvuoren apteekkia. Dimitrow oli työskennellyt apteekissa 80-luvulta asti farmaseuttina, ja Pohjola oli tehnyt mittavan uran sotilasapteekkarina.

Pohjolan armeijasta alkanut työ sotilaspteekissa venyi lopulta 19 vuoden mittaiseksi: sotilasapteekkarina hän uudisti esimerkiksi rauhan ja sodanajan lääkehuoltoa ohjaavat asiakirjat sekä vastasi puolustusvoimien lääketehtaan suunnittelusta ja rakentamisesta. Pohjolalle on myönnetty Suomen Leijonan 1. luokan ritarimerkki sekä sotilasansiomitali.

”Ei olisi tarvinnut pääministerin sanoa, että pidennetään työuria. Meillä pidennetään vapaaehtoisesti.” – Apteekkari Juhani Pohjola

Laudaturin paperein lukiosta valmistunut Dimitrow oli päässyt vuonna 1980 Helsingin yliopistoon opiskelemaan farmaseutiksi. Tuolloin farmaseutin- ja proviisorinkoulutuksiin haettiin erikseen, ja Dimitrowille selvisi liian myöhään, että hän olisi erinomaisten pääsykoetulostensa perusteella päässyt helposti myös proviisorikurssille.

Kun Pohjola aloitti Karhuvuoressa, hän alkoi kannustaa Dimitrowia jatkamaan opintojaan:

“Jos ihminen on lahjakas eikä itse huomaa sitä, häntä täytyy kannustaa pääsemään elämässä eteenpäin”, Pohjola sanoo.

“Ilman Jussin kannustusta olisin varmaan vieläkin siellä farmaseuttina”, kiittelee väitöskirjaansa valmisteleva Dimitrow.

Oppitunteja työmotivaatiosta 2: Ota ja anna vastuuta

Vuonna 2003 Pohjola siirtyi apteekkariksi suureen Myyrmäen apteekkiin Vantaalle, ja sai houkuteltua Dimitrowin Kotkasta mukaansa.

Pohjolan mielestä Dimitrow on niin hyvä työntekijä siksi, että tämä on älykäs, halukas ottamaan vastuuta ja haasteita pelkäämätön.

“Maarit on omassa työssään tiukka, mutta samaan aikaan hän on rento, positiivinen ja hauska, Juhani sanoo.

Dimitrowin mukaan Juhani osaa antaa vastuuta ja luottaa työntekijöihinsä.

“Jussi ei myöskään ole liian lepsu: asiat hoituvat hänen alaisuudessaan. Mielestäni on tärkeää, että omalla työllä on raamit, mutta niiden sisällä pääsee toteuttamaan itseään”.

Pohjola ja Dimitrow nostavat esiin myös yhteispelin voiman: Pohjola hallitsee erityisen hyvin kemian, kun taas matematiikkaakin hetken opiskellut Dimitrow on taitava numeroiden kanssa.

Pohjola toteaa, että hän on ollut hyvin onnekas saadessaan poikkeuksellisen hyviä työntekijöitä yritykseensä. Taitaa kuitenkin olla niin, että myös Myyrmäen apteekin työntekijät ovat saaneet poikkeuksellisen hyvän johtajan.

The post Myyrmäen apteekissa työuria pidennetään vapaaehtoisesti appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.

”Odotettu ja arvostettu”

$
0
0

”Eihän näitä ansiomerkkejä voi olla arvostamatta. Tuntuu hyvältä, kun työnantaja muistaa”, sanoo 25 työvuodesta hopeisen ja 35 sekä 40 vuodes­ta kultaiset ansiomerkit saanut Jorma Koskelainen Sonoco-Alcorelta Karhulasta.

Ahlströmiltä vuonna 2004 monikan­salliseen omistukseen siirtynyt Sonoco Alcore Oy valmistaa hylsyjä pääasiassa paperiteollisuuden ja kuluttajatuottei­ta valmistavan teollisuuden tarpeisiin. Yhtiöllä on Suomessa kolme toimipis­tettä Karhulassa, Ruovedellä ja Ruu­kissa ja vakituisia työntekijöitä niissä yhteensä 151.

”Ahlstöm aloitti tällä paikalla toi­mintansa jo 1888 ja vaikka omistaja on vaihtunut, me juhlistamme tänä vuonna 125-vuotista toimintaa”, sa­noo kartonkitehtaan johtaja Arto Lindberg.

Jorma Koskelainen tuli silloisen Ahl­stömin palvelukseen 17-vuotiaana poikasena vuonna 1971. Viime kesänä työvuosia tuli täyteen kunnioitettavat 42 vuotta.

”Työurat ovat meillä pitkiä ja vaih­tuvuus vähäistä. Monet ovat valmis­tamassa kartonkia ja hylsyjä jo kol­mannessa tai neljännessä polvessa”, Koskelainen kertoo.

Suomalainen tapa kiittää

Menestyvän yrityksen tunnistaa mo­tivoituneista työntekijöistä, joiden työpanosta organisaatiossa arvoste­taan. Palkitseminen ja kiittäminen ovat olennainen osa tämän päivän suomalaista työkulttuuria. Globaa­lissa organisaatiossa paikallinen tapa toimia tullaan Lindbergin mukaan säi­lyttämään jatkossakin.

”Sonocon konsernia johdetaan Ame­rikasta ja Euroopan pääkonttori sijait­see Brysselissä. Kansainvälisestä nä­kökulmasta ansiomerkki on puhtaasti suomalainen tapa kiittää työntekijää. Jenkkityyli on enemmänkin grillijuh­la tai ulkoilutapahtuma, eikä tällainen kiittäminen ja ansiomerkkien filosofia heille aukea”, Lindberg pohtii organi­saatioiden ja johtamisen kulttuuriero­ja.

Ansiomerkit otettiin käyttöön Ahl­strömilla jo 1950-luvulla. Tuolloin merkki oli yhtiön oma ja sen sai en­simmäisen kerran kun palvelusvuosia tuli täyteen 25 vuotta. Sonoco-Alco­ren Karhulan tehdas jatkaa Ahlströ­miltä perittyjä muistamiskäytäntöjä. Keskuskauppakamarin ansiomerkit otettiin käyttöön omistajavaihdoksen yhteydessä vuonna 2005 ja viime vuo­teen mennessä merkkejä oli myönnet­ty yhteensä 69 kpl.

”Meillä merkkien jako alkaa 25 vuo­den työuran jälkeen. Tämä on Ahlstö­min perintoä ja selittyy osittain myös sillä, että haluamme liittää kiittämi­seen myös rahallisen palkitsemisen”, Lindberg kertoo.

Jorma Koskelainen ehti työuransa aikana saada yhden hopeisen ja kaksi kultaista ansiomerkkiä. Vuodenvaiheessa työhaalari jää nau­laan ja eläkeläisen päivät saavat uutta sisältöä.

Jorma Koskelainen ehti työuransa aikana saada yhden hopeisen ja kaksi kultaista ansiomerkkiä. Vuodenvaiheessa työhaalari jää nau­laan ja eläkeläisen päivät saavat uutta sisältöä.

Sonoco-Alcoren työntekijöiden paris­sa ansiomerkki on odotettu ja arvos­tettu.

”Kyllä näistä työporukoissa puhutaan varsinkin, kun ensimmäisen merkin aika alkaa lähestyä. Tunnustus on ha­luttu ja odotettu – 25 vuotta on ihmi­sen elämässä pitkä aika”, Koskelainen kertoo.

Ammattitaito syntyy kokemuksesta

Sonoco-Alcorella kokeneita, pitkäai­kaisia työntekijöitä arvostetaan ja hei­dät halutaan huomioida positiivisissa merkeissä.  Kokemusvuodet nähdään yhtenä tärkeänä ammattitaidon osa­na.

”Meillä on iän puolesta monipuolinen henkilöstörakenne ja prosessiteolli­suudessa se on tärkeää. Tarvitsemme nuoruuden intoa ja ketteryyttä, mut­ta ilman kokemusta ja sen mukanaan tuomaa ammattitaitoa koko prosessi alkaisi yskiä pahemman kerran. Mo­lempia tarvitaan jotta lopputulos on hyvä”, painottaa Lindberg.

Mekaanisesta kunnossapidosta Sono­co-Alcoren palveluksessa vastannut  Koskelainen siirtyy vuodenvaihteessa koneiden ja putkien ääreltä eläkkeelle.

”Takana on pitkä työura ja haave omasta ajasta ja sen käyttämisestä mieluisalla tavalla on nyt viimein to­teut. Olen onnellinen, jos saan olla terveenä ja vapaana”, Jorma miettii tulevaisuutta.

Teksti on julkaistu Kymenlaakson kauppakamarin jäsenlehdessä Kauppakamarilainen 3/2013.

 

The post ”Odotettu ja arvostettu” appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.

Ilmianna pitkätyöläinen!

$
0
0

Työurien pidentäminen on ollut jo pitkään yksi hallituksen keskeisistä tavoitteista. Ryhdymme sanoista tekoihin ja lanseeraamme Pitkätyöläinen-kampanjan, jossa etsitään pitkään työssään viihtyneitä osaajia. Tunnetko jonkun, joka on ollut saman työnantajan palveluksessa 10, 20 tai 30 vuotta tai ehkä jopa kauemmin? Ilmianna hänet osoitteessa pitkätyöläinen.fi!

ansiomerkki_10

Pitkäaikainen työsuhde kertoo sitoutumisesta, työssä viihtymisestä ja vahvasta yrityskulttuurista. Se on monen kiitoksen arvoinen asia. Pitkätyöläinen-kampanjan tavoitteena on nostaa pitkien työurien arvostusta ja antaa työnantajille mahdollisuus palkita kokeneet työntekijänsä.

“Pitkätyöläinen-termillä haluamme antaa nimen motivoituneelle, työstään ylpeälle ja pitkään samassa työpaikassa viihtyneelle työntekijälle. Täyteen tulevat työvuodet eivät aina tule työnantajan tietoon muussa yhteydessä. Kampanjan kautta annamme mahdollisuuden muistuttaa työnantajaa niistä”, kertoo Risto E. J. Penttilä.

Kuuntele Risto E. J. Penttilän haastattelu ansiomerkeistä ja Pitkätyöläinen-kampanjasta Radio Nostalgiassa

 

Tunnetko sinäkin pitkätyöläisen? Ilmianna hänet osoitteessa http://pitkätyöläinen.fi!

The post Ilmianna pitkätyöläinen! appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.

“Saan aina kuulla tekeväni hienoa työtä”

$
0
0

50 vuotta pääkaupunkiseudun sotainvalidityössä toiminut Anja Huhtaniemi sai sotainvalideista perheen, jota hänellä itsellään ei lapsuudessaan koskaan ollut. Nykyään Huhtaniemi toimii Sotainvalidien Itä-Helsingin jaoston puheenjohtajana ja Helsingin piiri ry:n 1. varapuheenjohtajana. Hänet palkittiin elokuussa Keskuskauppakamarin kultaisella elämäntyömerkillä.

Anja Huhtaniemi, 77, muistaa elävästi, kuinka pappi kerran vuosia sitten kysyi hänen pieneltä pojaltaan tutun kysymyksen: “Mikäs sinusta tulee isona?”

Poika vastasi kirkkaalla äänellä: “Minusta tulee sotainvalidi!”

“Poika oli kuullut niin paljon sotainvalideista, että luuli sen olevan jokin hieno ammatti”, kertoo Huhtaniemi.

Esimiehenä sotainvalidi

Huhtaniemi aloitti sotainvalidien veljesliiton Helsingin piirin toimistovirkailijana Korkeavuorenkadulla 1963. Sotainvalidit olivat silloin alle 50-vuotiaita, ja heitä oli Helsingin piirissä 6 000 ja koko Suomessa 95 000. Huhtaniemi oli kouluttamaton, mutta ajalle tyypilliseen tapaan hän oli suorittanut erilaisia maksullisia kursseja, kuten konekirjoitus- ja toimistonhoidon kurssin.

Sotainvalidien keskusliitossa pyrittiin tuolloin työllistämään ensisijassa sotainvalideja, ja Huhtaniemen ensimmäisellä esimiehelläkin oli käsiproteesi ja näkövamma. Kahdeksan tuntia päivässä Huhtaniemi istui hänen vieressään, piti joka ikisen puhelun hänen korvaansa ja kirjoitti asioita ylös.

Tärkeintä oli kuitenkin huoltotyö, joka tarkoittaa rahallista apua sotainvalidien päivittäisiin tarpeisiin. Viikottain huoltokokousten jälkeen Huhtaniemi käveli esimerkiksi sähkö- ja puhelinyhtiöihin maksamaan sotainvalidien erääntyneitä laskuja.

"Sotainvalideista tuli minulle suku ja perhe”, sanoo 50 vuotta pääkaupunkiseudun sotainvalidityössä toiminut Anja Huhtaniemi.

”Sotainvalideista tuli minulle suku ja perhe”, sanoo 50 vuotta pääkaupunkiseudun sotainvalidityössä toiminut Anja Huhtaniemi.

“Paikan päällä kävin”, sanoo Huhtaniemi. “Joskus saattoi taloyhtiössä olla häätö päällä kun tulin tuomaan vuokrarahat. Ei sellaista voi nykyään kuvitellakaan”.

Lapsuus köyhänä ja orpona

Aina kun Huhtaniemi menee Rautatientorille, muistot palaavat: kuinka hän 5-vuotiaana odotti lapsia täyteen pakatussa junassa, että kohta pääsisi turvaan Ruotsiin.

Vuosi oli 1942, ja elettiin jatkosodan aikaa. Lapsille kerrottiin tarinoita ihanasta Ruotsista, jossa oli ruokaa ja herkkuja.

Mutta juna lähti, ja Huhtaniemi jäi yksin seisomaan asemalle. Viimeisessä junatarkastuksessa oltiin huomattu, ettei hänellä ole virallista holhoojaa.

Huhtaniemen molemmat vanhemmat olivat kuolleet tuberkuloosiin, eikä hänellä ollut sisaruksia. Hänet lähetettiin asumaan isoäidilleen, joka asui Neitsytpolun ja Tehtaankadun kulmassa Helsingissä.

Isoäiti oli ollut kartanon piikana, ja hän oli saanut suhteillaan asumisluvan hienostotalosta.

“Vuonna 1944 Helsingin suurpommitusten aikaan Tehtaankatua pommitettiin paljon. Lapsia lähetettiin Helsingistä myös maalle sukulaisille turvaan, mutta minulla ei ollut siellä sukulaisia. Elin kahden vanhan ihmisen kanssa koko lapsuuteni ja nuoruuteni”, Huhtaniemi kertoo.

Suomen ensimmäiseksi Sotainvalidien veljesliiton piirin naistoiminnanjohtajaksi

Kun Huhtaniemen toinen esimies Sotainvalidien veljesliiton Helsingin piirissä jäi yllättäen sairaseläkkeelle vuonna 1981, kutsuttiin Huhtaniemi hänen seuraajakseen – olihan hän oppinut työn läpikotaisin avustaessaan. Huhtaniemestä tuli ensimmäinen piirin naistoiminnanjohtaja Sotainvalidien veljesliitossa.

Huhtaniemen aikana on rakennettu esimerkiksi Oulunkylän kuntoutussairaala. Hän oli mukana myös neuvotteluissa, joissa sovittiin, että puolustusvoimat alkavat hoitaa sotainvalidien syyskeräystä. Aiemmin niitä hoitivat ensimmäisen vuoden fuksit yliopistolta, mutta 60-luvulla asiasta tuli poliittisesti kuuma peruna.

“Sotainvalideihin suhtauduttiin silloin kriittisesti. Ajateltiin, että mitäs lähtivät sinne sotimaan”, Huhtaniemi muistelee.

Huhtaniemi ei näe urallaan yksittäistä kohokohtaa vaan tärkeintä on ollut se, että hän on saanut auttaa sotainvalideja. “Työni ei ole ole ollut papereiden kanssa olemista, vaan ihmisten kanssa olemista”.

Vuosikausia sotainvalidit asioivat toimistolla päivittäin, ja Huhtaniemi oppi tuntemaan heidän vaimonsa ja lapsensa. Vaimot tulivat joskus toimistolle juttelemaan “kuin nainen naiselle”.

“Minut kutsuttiin usein lounaalle tai kahville sotainvalidien merkkipäivinä, ja he kiittivät tekemästäni työstä kukkasin ja kirjein. Sotainvalideista tuli minulle suku ja perhe”, Huhtaniemi sanoo hymyillen.

Työn jatkuvuus ja tuttu yhteisö ovat tuoneet hänelle turvaa silloin, kun henkilökohtaisessa elämässä on ollut vaikeaa. Työn luonne on ollut tärkeä tekijä myös siinä, miksi Huhtaniemi on jatkanut Sotainvalidien veljesliiton luottamustehtävissä vaikka pääsi eläkkeelle yli kymmenen vuotta sitten.

“Olen aina saanut kuulla tekeväni hienoa työtä”.

 

The post “Saan aina kuulla tekeväni hienoa työtä” appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.


Maitomiehen uraputki alkoi jäätelökesästä

$
0
0

Sipoolainen Janne Nickström oli jo koululaisena kesätöissä Ingmanilla, mutta tuolloin mielessä olivat tyystin toisenlaiset urasuunnitelmat. Toisin kuitenkin kävi ja takana on jo 20 vuoden työrupeama kotikylän maitotehtailla.

”Oppipojaksi minua vieläkin välillä tituleerataan, sillä täällä on porukalla todella pitkiä työuria”, muistuttaa sipoolainen Janne Nickström.

Hänen valvovan silmänsä alla kulkee päivittäin katkeamaton viili- ja jogurttipurkkien jono tuotantolinjoilta pakkaamoon ja sieltä kylmävaraston kautta tien päälle ja kauppojen hyllyille.  Jannen vastuulla on, että tuotanto pyörii Arlan Sipoon tuotantolinjalla kitkatta. Mahdolliset häiriöt paikallistetaan ja korjataan asap-periaatteella.

”Moni voi ajatella, että tehdasympäristö on yksitoikkoinen työpaikka, mutta kyllä jokainen päivä on vähän erilainen. Aina tulee tilanteita, joissa on osattava ennakoida tai toimia nopeasti. Tämä minun työni on tällaista ongelmanratkaisua”, Janne kuvailee.

42-vuotiaan käynnissäpitäjän uraputki alkoi silloisen Ingmanin tehtaalla jo 1980-luvun lopulla, kun hän oli jäätelötehtaan puolella kesätöissä. Sen jälkeen tie vei lukioon ja laskentamerkonomin opintoihin.

Nuoren miehen urahaaveille tuli kuitenkin ikävä takaisku, sillä työt olivat 1990-luvun alun lamavuosina kiven alla.

”Sitten työvoimatoimistosta soitettiin, että Ingmanin jäätelötehtaalla olisi tarjolla töitä. Paikka oli kesätöistä tuttu ja ajattelin, että parempi tämäkin kuin toimettomuus”, Janne muistelee.

Hyvä meininki pitää talossa

Hetkelliseksi ajateltu pesti venyi lopulta 17 vuodeksi, jona aikana Ingmanin jäätelöt tulivat tutuiksi niin makunsa kuin tuotantoprosessinsa kautta. Viitisen vuotta sitten hän siirtyi naapurissa olevan maitotehtaan puolelle, josta tuli samoihin aikoihin osa kansainvälistä Arlaa. Sittemmin myös Ingmanin jäätelöt on myyty Unileverille.

”Onhan tämä kieltämättä ollut odotettua pidempi työrupeama, mutta olen viihtynyt todella hyvin. Täällä on edelleen sellaista hyvää perheyhtiömeininkiä eli porukka tuntee toisensa ja puhaltaa yhteen hiileen”, Janne kiittelee.

Osansa on luonnollisesti silläkin, että työtehtävät ovat muuttuneet vuosien ja osaamispääoman mukana. Eteenpäin kuulemma pääsee, jos sitä itse haluaa.

”Itsekin aloitin tuolta hihnan loppupäästä pakkaamosta. Nyt olen tässä eräänlaisena linjan vastuullisena työntekijänä.”

”Kyllä oman firman puolta pitää myös ruokakaupassa. Jääkaapista ei kilpailijan tuotteita löydy”, vakuuttaa Janne Nickström.

”Kyllä oman firman puolta pitää myös ruokakaupassa. Jääkaapista ei kilpailijan tuotteita löydy”, vakuuttaa Janne Nickström.

Ansiomerkkiperinnettä arvostetaan

Jannen 20-vuotinen työura huomioitiin hiljattain myös Arlan puolella, joka palkitsi hänet kauppakamarin ansiomerkillä. Oman työnsä ohella myös luottamusmiehenä toimiva Janne arvostaa huomionosoituksen korkealle ja sama on kuulemma meininki koko työyhteisössä. Vapaa-aika kuluu kahden pojan harrastusten parissa ja Sibbo Vargarnan 2006-poikien jalkapallojoukkueen toisena vastuuvalmentajana.

”Tämä ansiomerkki-perinne oli vahva jo Ingmanin aikana ja työntekijöiden mielestä on todella hienoa, että se on säilytetty. Ensimmäisen 10-vuotismerkin sain jäätelötehtaan puolelta. Siellä tästä perinteestä on uuden omistajan aikana jostain syystä luovuttu”, hän kertoo.

Ja vaikka päivittäin silmissä juoksee tuhansittain viili-, maito- ja jogurttipurkkeja, etsii silmä samoja logoja ostoskoriin myös ruokakaupan maitohyllystä.

”Tämä on tosiaan aika jännä juttu, johon en itsekään aluksi uskonut. Mutta niin se vain on, ettei omaan jääkaappiin osta kilpailijan tuotteita kuin pakon edessä”, Janne vakuuttaa.

 

The post Maitomiehen uraputki alkoi jäätelökesästä appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.

Tasavallan presidentti palkittiin kultaisella Keskuskauppakamari-merkillä

$
0
0

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on palkittu kultaisella Keskuskauppakamari-merkillä. “Merkin myöntäminen on kunnianosoitus tasavallan presidentti Sauli Niinistön pitkäaikaisesta ja johdonmukaisesta työstä Suomen talouden ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten vahvistamiseksi”, sanoo Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä. Penttilä ja Keskuskauppakamarin puheenjohtaja Kari Jordan luovuttivat merkin tasavallan presidentin virka-asunnossa Mäntyniemessä 17.12.2013.

Copyright © Tasavallan presidentin kanslia

Merkki on aikaisemmin myönnetty ainoastaan kymmenelle politiikan, elinkeinoelämän ja tieteen merkittävälle vaikuttajalle. Merkin myöntämisen perusteena on vastaanottajan erityiset ansiot Suomen elinkeinoelämän hyväksi. Niinistö on neljäs merkin saanut presidentti.

Kultaisia Keskuskauppakamari-merkkejä on myönnetty seuraaville henkilöille:

J.K. PaasikiviLauri S. Helenius

S.A. Harima

Matti Virkkunen

Mauno Koivisto

Arvo Ylppö

Martti Ahtisaari

Max Jakobson

Vesa Vainio

Jorma Ollila

Sauli Niinistö

27.11.195025.7.1957

4.9.1959

10.12.1971

25.11.1983

28.10.1987

25.8.1998

17.5.2000

28.4.2004

19.11.2008

17.12.2013

The post Tasavallan presidentti palkittiin kultaisella Keskuskauppakamari-merkillä appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.

Kansainvälisen kaupan koukeroissa 25 vuotta

$
0
0

Sattuman ja kaverin suosituksen kautta avautui yli 25 vuoden työura kansainvälisen kaupan ja verkostojen mielenkiintoiseen maailmaan. Kansainvälisen kauppakamarin Suomen osaston toimistopäällikkö Mona Sihvonen palkittiin äskettäin Keskuskauppakamarin 25-vuotismerkillä

Kaikki sai alkunsa, kun vuonna 1988 työpaikka Kansainvälisessä kauppakamarissa avautui sattuman ja suosituksen kautta.

“Ranskan kielen taitoni ei riittänyt Keskuskauppakamarissa avoinna olleeseen työpaikkaan, jossa tehtävänä oli tutkia silloin Euroopan yhteisön normien vaikutuksia Efta-Suomeen. Sen sijaan Keskuskauppakamarin kansainvälisten asioiden silloisen johtajan, oikeustieteen tohtori Virpi Tiilin vihjeestä ja ratsastuskaverin, tulevan työkollegan Marijaana Järvenpään suosituksesta paikka löytyi Kansainvälisen kauppakamarin Suomen osastolta”, Mona muistelee.

Pitkästä yrityskokemuksesta apua asiakaspalvelussa

"Me kaikki pidämme kiitoksesta ja kehuista. Ansiomerkki toimii niistä konkreettisena muistutuksena", toteaa 25-vuotismerkillä palkittu toimistopäällikkö Mona Sihvonen.

”Me kaikki pidämme kiitoksesta ja kehuista. Ansiomerkki toimii niistä konkreettisena muistutuksena”, toteaa 25-vuotismerkillä palkittu toimistopäällikkö Mona Sihvonen.

Mona sai keskeiseksi työtehtäväkseen yritysten neuvonnan kansainvälisen kaupan kiemuroissa tullaus ja huolinta mukaan lukien.

“Lähes 10 vuoden ura Rajahuolinta –nimisessä huolintaliikkeessä antoi minulle vahvan pohjan käytännönläheiselle asiakaspalvelulle, johon ICC-maailmassa kuuluvat muun muassa Incoterms-toimitusehdot ja remburssikaupan säännöt”, listaa Mona.

Mona on ollut koko uransa ajan tavalla tai toisella tekemisissä kansainvälisen kaupan kanssa.

Uran alkuun liittyi pankin ulkomaantoimintoja ja remburssienkin avaamista sekä vienti- ja tuontitullauksen tekemistä valtakunnallisessa tukkuliikkeessä.

“Kävin myös Amerikan ihmettä katsomassa”, toteaa Mona lopulta kolmen kuukauden pituiseksi jääneestä visiitistään Yhdysvaltoihin 1970-luvulla.

Sähköinen asiointi ei korvaa henkilökohtaista asiakaskontaktia

Kun Mona aloitti työskentelyn Kansainvälisessä kauppakamarissa, ei toimistolla ollut tietokonetta eikä edes laskukonetta – ainoastaan vanhanaikainen kirjoituskone.

“Yksi keskeinen muutos työelämässä liittyy mielestäni sähköisen kommunikaation ja asioinnin lisääntymiseen. Vielä 10 vuotta sitten suurin osa asiakastilauksista tuli puhelimitse, niin tänä päivänä oikeastaan yksinomaan sähköisesti. Hyvä niin, mutta samalla ihmiset ovat unohtaneet henkilökohtaisen kontaktin ja keskustelun taidot”, huomauttaa Mona.

Mona tietää, että kaikki asiat eivät aina hoidu sujuvasti sähköpostilla, vaan puhelinkeskustelun kautta usein päästään parempaan selvyyteen ja asiakastyytyväisyyteen.

Kansainvälisen kaupan käytäntöjen ohella viime aikoina Monaa ovat työllistäneet erilaiset liikeyhteyspyynnöt. Vienti- ja tuontikaupan kontakteja halutaan meiltä ja maailmalta eikä yhtä helppoa tapaa näitä metsästää ole vieläkään keksitty.

“Vastuualueet ovat laajentuneet merkittävästi 25 työvuoden aikana. Aikaisemmin toimenkuvat olivat paljon kapeammat, mutta nyt kaikki assistenteista johtajiin hoitavat työtään paljon laaja-alaisemmin ja suuremmalla vastuulla”, Mona pohtii.

Ansiomerkki ilahduttaa: “me kaikki tykkäämme kiitoksista”

Mona toteaa arvostavansa kovasti saamaansa Keskuskauppakamarin 25-vuotismerkkiä.

“Me kaikki pidämme kiitoksesta ja kehuista, ansiomerkki toimii niistä konkreettisena muistutuksena. Aikanaan huolintaliikkeessä 1980-luvulla jäin 2 kuukauden päähän ensimmäisestä 10-vuotismerkistä, koska yritys ajautui konkurssiin. Nyt tämäkin asia on kuitattu ja korkojen kera”, toteaa Mona tyytyväinen.

Mona siirtyy syksyllä 2014 hyvin ansaitulle eläkkeelle.

“Mutta en minä vielä niin kovin vanhaksi itseäni koe! Syksyllä koettaa ranskalaisittain kolmas elämä, jossa on kollegaani siteeraten: vauhtia, viuluja ja valaita!”, Mona päättää.

The post Kansainvälisen kaupan koukeroissa 25 vuotta appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.

Siivousalan yrittäjä järjesti työntekijöilleen jymy-yllätyksen: ansiomerkkien jakotilaisuus Milanossa

$
0
0

OmaSiivouksen toimitusjohtaja Mikko Haapsaari järjesti työntekijöilleen todellisen jymy-yllätyksen. Hän palkitsi Milanossa itsenäisyyspäivänä kaksi sitoutunutta työntekijäänsä Keskuskauppakamarin pronssisilla ansiomerkeillä juhlistaakseen heidän yli 10 vuotista uraansa siivousalalla.Haapsaari

”Olen aina ollut vähän sellainen keppostelija”, OmaSiivouksen toimitusjohtaja Mikko Haapsaari naurahtaa. “Halusin kiittää kaikkia ikimuistoisesti hyvästä tuloksesta ja sitoutuneisuudesta. Siksi kutsuin koko OmaSiivouksen porukan Italiaan viettämään yhdessä viikonloppua.”

Kohteena oli Milano, tyylikkyydestään tunnettu kaupunki. Milanosta pääsi myös näppärästi bussilla Veronaan, jossa OmaSiivous kävi tutustumassa Fimapin tehtaisiin. OmaSiivouksella on useita Fimapin lattianhoitokoneita, jotka kuuluvat maailman parhaisiin.

OmaSiivous on monipuolinen siivousalan yritys. Se siivoaa sekä koteja että yrityksiä. ”Meidän erikoisuus on se, että osaamme melkein mitä tahansa. Puhdistamme kaiken kristallikruunuista autokorjaamoihin”, sanoo Haapsaari. ”Olemme pesseet talon korkuisia patsaitakin”, hän jatkaa. Espoolaisessa yrityksessä on 17 työntekijää, joista 12 on ulkomaalaisia.

Haapsaari itse, luokkansa priimus lukiossa, halusi aikoinaan lääkäriksi mutta päätyi siivousalalle ensimmäisen kesätyönsä kautta. ”Pidän käsillä tekemisestä, ja siivoan itse edelleen päivittäin. Olen erittäin tyytyväinen uravalintaani”, Haapsaari sanoo hymyillen.

Milanossa porukka asettui korkeatasoiseen Meliá Milano -hotelliin. Itsenäisyyspäivän iltana työntekijöitä odotti vielä suurempi yllätys. Haapsaari kutsui kaikki hotellin loungeen kohottamaan yhdessä lasin kuohuvaa. Haapsaari nosti maljan Suomen itsenäisyydelle ja sanoi, ettei Suomella ole tulevaisuudessa hätäpäivää, jos kaikki tekevät työtä samalla ilolla ja antaumuksella kuin OmaSiivouksen väki ja erityisesti kaksi pitkäaikaisinta työntekijää Antonio Landu ja Olga Nerman.

“Jos presidenttikin palkitaan Keskuskauppakamari-merkillä, niin Keskuskauppakamarin ansiomerkillä voi palkita toisenkin hyvän ammattilaisen” – Mikko Haapsaari, OmaSiivouksen toimitusjohtaja

Puheensa jälkeen Haapsaari luovutti Landulle ja Nermanille Keskuskauppakamarin pronssiset ansiomerkit yli 10 vuoden uskollisesta työsuhteesta OmaSiivouksen palveluksessa. Yllätys oli niin täydellinen, että kumpikaan ei saanut ensi liikutukseltaan sanottua sanaakaan.

Hetken toivuttuaan Antonio Landu sanoi: ”Tämä menee yli minun ymmärrykseni! Olen vaikuttunut ja iloisesti yllättynyt saamastani huomionosoituksesta. Mikko Haapsaari on hyvä pomo ja hän on auttanut minua ja perhettäni kotoutumaan Suomeen erittäin hyvin.”

Landu on perheineen tullut Angolasta Suomeen vuonna 1993. Hänellä on vaimo ja viisi lasta. Landu sanoi, että myös perhe tulee olemaan hyvin ylpeä hänen saamastaan tunnustuksesta.

Haapsaari sanoo, että hän halusi palkita työntekijät arvokkaasti.

“Jos presidenttikin palkitaan Keskuskauppakamari-merkillä, niin Keskuskauppakamarin ansiomerkillä voi palkita toisenkin hyvän ammattilaisen. Ja niitä OmaSiivouksen työntekijät ovat. Arvokas tunnustus osoittaa kaikille, kuinka tärkeää hyvien siivoojien työ on. Ansiomerkillä palkitseminen kohottaa koko ammattikunnan arvostusta ja vahvistaa ammattiylpeyttä. Esimerkiksi näin Antonion lapset näkevät, että heidän isänsä tekee Suomessa merkittävää työtä, että hän saa melkein samanlaisen ansiomerkin kuin Suomen presidentti ja vielä itsenäisyyspäivänä”, kertoo Haapsaari.

Toinen palkituista, alkujaan venäläinen Olga Nerman, on OmaSiivouksen uskollinen ilopilleri ja hyvän hengen luoja. Sydämellisenä ihmisenä hän oli oitis palkinnon saatuaan jakamassa poskisuudelmia venäläiseen tapaan, mutta muisti viime tingassa, että Haapsaari on jäyhän ujo suomalaismies. Olgan heleä nauru tarttui kaikkiin ja raikui pitkin onnistunutta iltaa.

The post Siivousalan yrittäjä järjesti työntekijöilleen jymy-yllätyksen: ansiomerkkien jakotilaisuus Milanossa appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.

OR Groupissa päätetään tärkeimmistä asioista yhdessä

$
0
0

Mikkelissä toimiva OR Group on puunjalostukseen keskittyvä perheyhtiö, jossa suuret päätökset pyritään tekemään yhdessä työntekijöiden kanssa – myös vaikeina aikoina. ”Karkuun ei pääse. Tehtaalle on pystyttävä menemään ja kertomaan, missä mennään”, sanoo yhtiön toimitusjohtaja Raimo Räsänen.

OR Groupissa jaettiin ansiomerkkejä 29 työntekijälle ennen joululomien alkua. Kaikkien merkin saaneiden yhteenlaskettu työura on 690 vuotta. Ensimmäisen kerran ansiomerkkejä jaettiin OR Groupissa vuonna 1976, kun yritys täytti 30 vuotta. Merkkejä on jaettu siitä lähtien joka vuosi juuri ennen joulua. ”Ansiomerkkien luovutus on osa meidän jouluperinnettä. Lähdemme sen jälkeen kaikki viettämään rauhallista joulua”, kertoo Raimo Räsänen.

Arvot eivät ole onttoja sanoja

Ansiomerkit OR Group 40 vuotismerkit

Kuvassa (vasemmalta): Matti Riepponen, Markku Valkonen, Raimo Räsänen ja Ari Myyryläinen.

Ansiomerkin saajat ovat oman alansa taitureita: Matti Riepponen on ajanut trukkia 30 vuotta, Ari Myyryläinen on rakentanut kaiuttimia 38 vuotta ja Markku Valkonen on valmistanut kuormalavoja 40 vuotta. Kaikki kolme saivat 40-vuotismerkin, ja kaikilla kolmella on jo ennestään 10-, 20- ja 30-vuotismerkit.

Riepponen, Myyryläinen ja Valkonen toteavat yhteen ääneen, että OR Group on hyvä työnantaja. He kertovat myös, että yrityksen arvoilla on oikeasti merkitystä, ja että arvoista pidetään kiinni myös vaikeina aikoina. Ontoista sanoista ei siis ole kyse. OR Groupin arvot ovat luottamus, laatu, kumppanuus ja ympäristön kunnioittaminen.

”Neljäkymmentä vuotta samassa talossa on todistus siitä, että työntekijöistä pidetään huolta ja töissä viihdytään. Tuttujen kanssa on myös mukava tehdä töitä, ja syntyy hyvä yhteinen henki. Yhteistyö johdon kanssa on myös aina sujunut hyvin”, sanoo Valkonen.

Parkettia, kuormalavoja ja kaiuttimia

OR Groupin historia alkaa lähes 70 vuoden takaa. Olavi Räsänen Oy perustettiin vuonna 1946 Mikkelissä. Yhtiön ensimmäisiä tuotteita olivat mm. puusta tehdyt sukset. Ensimmäiset teollisesti valmistetut tuotteet olivat makeis- ja juustolaatikoita. Yhtiö muutti vuonna 1954 Seuralan teollisuusalueelle Mikkelissä, missä suurin osa tehdasrakennuksista sijaitsee vielä tänä päivänä.

Nykyään OR Groupilla on tuotantoa myös Mäntyharjulla, Varkaudessa ja Rantasalmella. Kuormalavoja, sahatavaroita ja kaiuttimia tuottavan Olavi Räsänen Oy:n lisäksi OR Groupiin kuuluu liimalevyjä valmistava Parlatuote Oy, kuljetuslaatikoita valmistava Savopak Oy ja parketteja valmistava Parla Floor Oy. Puolet konsernin myynnistä menee vientiin.

Johtaja ei pääse karkuun

Raimo Räsänen toteaa, että maailmasta on tullut kylmempi ja pelisäännöt markkinoilla ovat muuttuneet.

”Vain hinnalla näyttää enää olevan merkitystä. Tuotteen laatu ja henkilökohtaiset tapaamiset ostajien kanssa vaikuttavat yhä vähemmän ostopäätöksiin, sillä suuri osa kaupankäynnistä tapahtuu nykyään internetissä järjestettävissä huutokaupoissa.”

OR Group on perheyritys, jossa tällä hetkellä työskentelee kuusi Räsäsen perheen jäsentä. Tavoitteena on, että työntekijöistä pidetään niin hyvin huolta kuin mahdollista, myös silloin kun maailmantalouden ongelmat vaikuttavat yhtiöön.

”Yritämme välttää ristiriitoja ja tehdä päätökset yhteistuumin, sekä perheen että työntekijöiden kesken. Tehtaalle on uskallettava mennä kertomaan, missä mennään. Karkuun ei pääse”, sanoo Räsänen.

Ansiomerkkejä pöydällä.

Ansiomerkkejä pöydällä.

The post OR Groupissa päätetään tärkeimmistä asioista yhdessä appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.

Silvopleen ravintola­päällikkö Merja Kivelä: “Jos ihminen syö hyvin, liikkuu ja nukkuu riittävästi, hänellä on paras mahdollinen olo”

$
0
0

Helsingissä sijaitseva Silvoplee on näyttelijä Satu Silvon omistama kasvisravintola, joka on erikoistunut elävään ravintoon. Jo vuonna 1999 avattu Silvoplee on valtaisan suosion siivittämänä muuttanut juuri suurempiin tiloihin Hakaniemen Toisella linjalla. Jättiremontin airut, viime joulukuussa ansiomerkillä palkittu Silvopleen ravintolapäällikkö Merja Kivelä yllättää kertomalla, että ravintolan nykyisen menestyksen taustalta löytyy vaikeita vuosia.

Aivan Hakaniemen metroaseman vierestä löytyy iloisen värinen ovi, joka houkuttelee käymään sisään. Suosittu kasvisravintola Silvoplee muutti joulukuussa suurempiin tiloihin, tosin onnekkaasti vain parin sadan metrin päähän vanhasta sijainnista. Sisällä katse kääntyy heti uuden smoothie-baarin herkullisen näköisiin raakaleivonnaisiin ja nenään leijailee tuoreen kahvin tuoksu.

silvoplee_merja

Ravintolapäällikkö Merja Kivelä, 44, kättelee iloisesti ja kertoo heti hyvät uutiset: Silvoplee on nykyään arkisin auki klo 8-20.

“Olemme perinteisesti olleet lounaspaikka, ja aukioloajat olivat sen mukaiset. Nykyään meiltä voi napata heti aamusta mukaan terveellisen smoothien, ja tänne voi tulla syömään vaikka ennen Kaupunginteatterin esitystä”, Merja kertoo.

Elämäntyömerkki 150 kutsuvieraan edessä

Keski-Suomesta kotoisin oleva, yrittäjäperheessä kasvanut Merja on toiminut Silvopleen ravintolapäällikkönä vuodesta 2007. Viime joulukuun alussa järjestetyssä uusien tilojen avajaisjuhlassa Satu Silvo yllätti Merjan palkitsemalla hänet Keskuskauppakamarin hopeisella elämäntyömerkillä 150 kutsuvieraan edessä.

“Se tuli ihan puskista ja veti sanattomaksi”, Merja muistelee.

Merjan työnkuvaan kuuluu hänen omien sanojensa mukaan ravintolan vetämisen lisäksi “vähän kaikki”. Hän auttaa tarvittaessa myös keittiössä.

Kun on nähnyt Silvopleen entisissä tiloissa, miten ihmiset jonottavat ravintolaan lounasaikaan ja kuinka terveysruokabuumi on vain lisännyt kävijöitä vuodesta toiseen, on helppo ajatella, että ravintolan tarina on ollut yhtä voittokulkua. Merjan kanssa jutellessa tulee kuitenkin selväksi, että menestys on ollut kovan työn takana.

“Ennen kuin aloitin vakituisena Silvopleessä, olin tehnyt täällä sijaisuuksia, enkä ollut vakuuttunut näkemästäni. Konsepti ei yksinkertaisesti ollut kasassa, ja kuviossa oli mukana kaikenlaista sähläystä ja epäpätevyyttä. Olen auttanut kauppiasisääni nuoresta lähtien, minulla on kokemusta omien ravintoloiden pyörittämisestä ja olen nähnyt 80-luvun nousukauden ja toisaalta sen, kun lama tulee ja kaikki pysähtyy. Siinä mielessä voin sanoa, että vaikka koulutukseni rajoittuu peruskouluun ja erilaisiin kursseihin, minulla on muutaman korkeakoulun verran käytännön kokemusta ravintolatoiminnan pyörittämisestä”, Merja sanoo.

Satu Silvo ja muu henkilökunta, joista moni on ollut mukana alusta lähtien, saivat Merjan kuitenkin suostuteltua kokeilemaan ravintolapäällikön roolia.

“Minun piti tulla vain vähän jeesaamaan”, Merja nauraa. “Siitä alkoi iso urakka. Koko homma vaati puhdistautumisen. Monia asioita piti selkeyttää ja toiminnan vetämiseen tarvittiin kokonaisnäkemystä.”

Elävää ravintoa tähän päivään

Silvon lailla Merja uskoi terveellisen ruoan potentiaaliin, mutta elävän ravinnon filosofiaa piti päivittää tähän päivään. Pitkäjänteinen työ palkitaan nyt, kun terveellisyys tuntuu olevan kaikkien huulilla ja elävä ravinto on noussut taas trendikkääksi. Merja tuumii, että terveysbuumi on vastareaktio pitkän nousukauden aiheuttamalle huonolle ololle: kun rahaa oli paljon, monet eivät enää ajatelleet terveyttään. Valmisruoat täyttivät kauppojen hyllyt, ja kaikki myytiin jättipusseissa. Nyt monet ovat heränneet ajattelemaan, mitä ihmiset ennen söivät. Luomu ja lähiruoka ovat valttia, ja ruoka halutaan syödä mahdollisimman ravinteikkaassa muodossa.

“Jos ihminen syö hyvin, liikkuu ja nukkuu riittävästi, hänellä on paras mahdollinen olo. Siinä mielessä ei ole mikään ihme, että terveellinen ruokavalio on alkanut taas kiinnostaa ihmisiä”, Merja sanoo.

“Nyt voin vain todeta kuinka ihanalta tuntuu, kun näkee, miten olemme kasvattaneet suosiota ja asiakkaita riittää. Silvopleen henkilökunta on kuin yksi suuri perhe, vaihtuvuus on todella vähäistä. Kiitos Sadun, meidän ei ole juuri tarvinnut panostaa myöskään markkinointiin”, Merja kiittelee. “On myös mahtavaa huomata, että nuoret laittavat mieluummin 15 euroa meillä syömiseen kuin vaikka olueen. Nostan hattua!”.

The post Silvopleen ravintola­päällikkö Merja Kivelä: “Jos ihminen syö hyvin, liikkuu ja nukkuu riittävästi, hänellä on paras mahdollinen olo” appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.

Pitkätyöläisten uratarinat koskettivat kuulijoita

$
0
0

Keskuskauppakamarin Pitkätyöläinen-kampanja on valittu RadioGaala 2014 -kilpailun shortlistalle kategoriassa Vuoden radiomarkkinointiteko. “Kampanjalla halusimme nostaa pitkään samassa työpaikassa viihtyneiden osaavien ja sitoutuneiden pitkätyöläisten arvostusta. Radio Nostalgiassa toteutettu haastattelusarja vei kuuntelijat mukanaan aitojen pitkätyöläisten kiehtoviin ja koskettaviin uratarinoihin”, kertoo Keskuskauppakamarin markkinointikoordinaattori Kirsi Loikas.

Radiohaastattelut olivat osa Keskuskauppakamarin ansiomerkkien monimediaista Pitkätyöläinen-markkinointikampanjaa. Mainostoimisto Dynamon kehittämällä konseptilla Keskuskauppakamari lanseerasi uuden pitkätyöläinen-termin, joka antaa pitkään saman työnantajan palveluksessa työskennelleille työelämän konkareille uuden hauskan ja myönteisen nimen.

kultelamantyo_rajattu

Kultainen elämäntyömerkki.

“Radiokampanjalla halusimme tuoda haastattelun kautta esiin näitä pitkätyöläisiä eli pitkän työuran tehneitä ansioituneita ihmisiä ja heidän uratarinoitaan. Halusimme korostaa aitoja tarinoita, sillä aidot elämäntarinat, kohtalot ja kokemukset kiinnostavat ihmisiä. Haastateltavan pitkätyöläisen oma ääni pääsi kirjaimellisesti kuuluviin ainutlaatuisella tavalla”, sanoo Loikas.

Haastateltavat olivat Keskuskauppakamarin ansiomerkkien saaneita henkilöitä eri aloilta. Keskuskauppakamarin ansiomerkit ovat arvostettu tapa muistaa yrityksessä vähintään kymmenen vuotta työskennellyttä henkilöä konkreettisella huomionosoituksella.

“Kampanjan tulokset ylittivät odotuksemme. Haastattelut oli tehty journalistisella kulmalla, mutta kuitenkin juuri meille räätälöityinä. Olemme todella tyytyväisiä yhteistyöhön Radio Nostalgian ja tuottaja Eva Maria Loikkasen kanssa”, kiittää Loikas.

Pitkätyöläinen-kampanja jatkuu yhä muissa medioissa. Kampanjassa on mahdollisuus ilmiantaa pitkätyöläisiä, jolloin Keskuskauppakamari välittää ilmiannetun työnantajalle ystävällisen muistutuksen mahdollisuudesta palkita hänet Keskuskauppakamarin ansiomerkillä.

Arvostetut RadioGaalan palkinnot jaetaan vuoden parhaiksi valituille radio-alan toimijoille. RadioGaalassa 10.4.2014 palkinnon saavat mm. vuoden radiojuontaja, radio-ohjelma, levy-yhtiö, kotimainen artisti sekä vuoden radio.

Kuuntele haastateltujen pitkätyöläisten tarinat:

Timo Alarik Pakkanen, Joulupukki
Anja Huhtaniemi
, puheenjohtaja, Sotainvalidien Itä-Helsingin jaosto
Juhani Pohjola, apteekkari, Myyrmäen apteekki
Eeva Remminki, asiakaspalvelija, Nordea

Kuuntele myös Risto E. J. Penttilän haastattelu kampanjasta ja ansiomerkeistä.

The post Pitkätyöläisten uratarinat koskettivat kuulijoita appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.


Julkkisten suosima kampaaja ja meikkitaitelija Risto Helin palkittiin kultaisella ansiomerkillä

$
0
0

Risto Helin on yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia kampaajia ja meikkaajia. Maailmaa nähnyt ja monipuolinen Helin aloitti uransa balettitanssijana ja on pitänyt myös taidenäyttelyitä. Ensimmäisen kampaamonsa Helin perusti jo parikymppisenä ja tekee töitä edelleen 70-vuotispäivänsä kynnyksellä. 

Helsinkiläisen Risto Helinin olemuksessa on maailmaa nähneen ihmisen rauhallisuutta. Cappuccinoa pitelevät kädet ovat luoneet upean meikin esimerkiksi Hollywood-tähti Elizabeth Taylorin kasvoille. Sen lisäksi Helin on työskennellyt kahdeksassa maassa, ja hänet tunnetaan Suomessa julkkiskampaajana. Kaikki alkoi kuitenkin balettikoulusta.

Yksi Suomen tunnetuimpia kampaajia ja meikkaajia palkittiin ansiomerkillä. Risto Helinille myönnettiin 50 vuoden kultainen ansiomerkki itsenäisenä yrittäjänä toimimisesta.

Yksi Suomen tunnetuimpia kampaajia ja meikkaajia palkittiin ansiomerkillä. Risto Helinille myönnettiin 50 vuoden kultainen ansiomerkki itsenäisenä yrittäjänä toimimisesta.

Nuoruus kansallisbaletissa

”Olin villi kakara, ja isoäitini sanoi, että oopperan balettikoulussa on kova kuri ja siellä pääsee ylimääräisestä energiasta eroon”, Risto Helin kertoo Helsingin Kampissa sijaitsevassa kahvilassa. ”Yhtä villit serkkupojat olivat jo siellä, ja he saivat houkuteltua mukaan. He kertoivat, että balettikoulu on hyvä mesta”, Helin nauraa.

16-vuotiaana Helin sai ensimmäisten suomalaisten joukossa stipendin Lontoon Royal Ballet Schooliin. Mutta balettitanssijan palkka ei ollut siihen aikaan häävi, ja jotain muuta piti keksiä. Helin kuuli Lontoossa muutaman amerikkalaisen tanssijakollegansa sanovan, että kampaajat ne vasta hyvin tienaavat.

Kun Helin palasi Helsinkiin, hän kävi kysymässä kotinsa viereisestä kampaamosta harjoittelijan paikkaa vailla minkäänlaista kokemusta alalta. Kampaamon omistanut rouva epäili ensin, mutta antoi Helinin tulla. Pian Helin vietti kampaamossa kaiken vapaa-aikansa balettiharjoitusten ohessa.

Kansallisbaletin tanssijat joutuivat monesti maskeeraamaan itse itsensä näytöksiä varten, ja Helin myös näki, kuinka ammattimaskeeraajat loivat dramaattisia meikkejä tanssijoiden kasvoille. Kiinnostus meikkitaitelijan työhön heräsi.

Pariisista Meksikoon

Helin lähti oopperan balettikoulusta vuonna 1963, ja ansaitsi sen jälkeen lisätienestejä kirjoittamalla juttuja Kauneus & Terveys –lehteen. Hän pääsi harjoitteluun muutamaan kampaamoon Lontooseen ja perusti ensimmäisen oman kampaamonsa 20-vuotiaana Ullanlinnaan.

”Minulla on ollut aina kauhea kiire yrittämään ja tekemään työtä”, Helin kertoo. ”Yrittäjäksi ryhtyminen ei pelottanut ollenkaan”.

Helinin kampaamo menestyi hyvin, mutta hän joutui myymään sen käydäkseen armeijan.

Viisi päivää armeijan loppumisen jälkeen maailmalle kaipaava Helin muutti Pariisiin, kauneusalan silloiseen mekkaan, jossa hän työskenteli esimerkiksi L’Oréalille. Pariisilaiset kampaajat olivat tunnettuja ja heitä haettiin töihin ympäri maailmaa. Seuraavat kymmenen vuotta Helin työskenteli ja jatkokoulutti itseään lukuisissa maissa, ja hän pääsi meikkitaitelijaksi Revlonille. Helin kiersi Revlonin kanssa ympäri Meksikoa, teki töitä Lancômelle Japanissa, meikkasi Hollywood-tähtiä Los Angelesissa ja johti 23 kampaamoa Quebecissä, Kanadassa. Monesti hänellä oli useita työprojekteja samaan aikaan.

Suomeen Helin palasi lopulta 30 vuotta sitten ja toimi 80- ja 90-luvuilla Miss Suomi –kisojen kampaajana ja meikkaajana. Hän myös perusti oman kampaamonsa, Salon Risto Helinin Eteläiselle Hesperiankadulle Helsinkiin.

Ansiomerkki uudelta omistajalta

Helin myi hiljattain kampaamonsa, mutta hän työskentelee edelleen uuden omistajan, Piia Kultalahden, työparina Salon Risto Helinissä. Kultalahti oli ihmetellyt, että miten on mahdollista, että Heliniä ei ole virallisesti palkittu merkittävästä urastaan. Hän päätti palkita Helinin itse tämän 50 vuotta kestäneen uran kunniaksi järjestetyssä juhlassa.

”Keskuskauppakamarin ansiomerkin saaminen oli todellinen yllätys”, Helin sanoo. ”Mainostin vuosia Suomea maailmalla, sillä kerroin aina, mistä olen kotoisin. Mietin, että ehkä joku joskus huomioi tämän työn. Oli todella hieno ele Piialta antaa minulle ansiomerkki”.

Miltä tuntui luopua kampaamosta?

”Ei se niin helppoa ollut”, Helin hymähtää. ”Pidin viikon loman, kun kahteen vuoteen en ollut pitänyt lomaa ollenkaan. Sitten palasin töihin”.

The post Julkkisten suosima kampaaja ja meikkitaitelija Risto Helin palkittiin kultaisella ansiomerkillä appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.

Kultaisella elämäntyö­merkillä palkittu päiväkodin johtaja: ”Aikuiset voisivat oppia lapsilta hetkessä elämistä”

$
0
0

Päiväkoti-Daghemmet Laaksonpesä on Espoon Suur-Leppävaaran vanhin edelleen toiminnassa oleva yksityinen päiväkoti. Toiminnan aloittanut leikkikoulu perustettiin 50 vuotta sitten, ja vuodesta 1996 Tiina Järvelin on toiminut Laaksonpesän johtajana. Järvelin yllätettiin täysin päiväkodin kevätjuhlassa, kun hänelle myönnettiin Keskuskauppakamarin kultainen elämäntyömerkki.

Kun muilla työpaikoilla puhutaan strategioista ja visioista palaveripöydässä, Tiina Järvelinin työpaikalla saatetaan pohtia esimerkiksi tällaista:
”Mä oon miettiny, että kun ihmiset kuolee ja menee taivaaseen, niin miten ne ei tipu sieltä?”

Tiina Järvelin, 59, on Espoolaisen Päiväkoti-Daghemmet Laaksonpesän johtaja. Hänelle myönnettiin toukokuussa Keskuskauppakamarin kultainen elämäntyömerkki Laaksonpesän kevätjuhlassa, jossa lapset ja näiden vanhemmat olivat läsnä. Lapset kyselivät uteliaina: ”Miks sä sait tollaisen mitalin?”

tiinajarvelin

Keskuskauppakamarin kultaisella elämäntyömerkillä palkittu yksityisen päiväkodin johtaja Tiina Järvelin: ”Mainostaa meidän ei tarvitse, kyllä lapsia on aina tulossa.”

Mitalin arvoinen

Järvelin valmistui Tampereen lastentarhaseminaarista lastentarhaopettajaksi keväällä 1976. Ammatinvalinta oli helppo, sillä Järvelinin mukaan hänellä on ”luontaisesti hauskaa” pikkuisten kanssa ja hän on aina pitänyt lapsista.

Ja lapsia Järvelinin ympärillä onkin ollut lähes aina. Järvelin työskenteli Espoon kaupungilla lastentarhaopettajana heti valmistuttuaan kunnes hän jäi äitiyslomalle vuonna 1981. Lapsia tuli vielä kaksi lisää seuraavien vuosien aikana, ja Järvelin hoiti omaa kolmea lastaan kotona toimien samalla perhepäivähoitajana. Hän piti myös taloyhtiön yksityistä leikkikerhoa ja veti satutunteja kirjastossa.

Syksyllä 1990 Järvelin aloitti Laaksonpesässä, joka oli siihen aikaan osapäiväinen, yksityinen leikkikoulu. Toimintaa vedettiin kahden aikuisen voimin.

Vuosien saatossa vanhemmat alkoivat toivoa myös esikoulua, ja Espoon kaupunki vaati valvojaa toiminnalle. Järvelin valittiin Laaksonpesän johtajaksi 1996, ja hänen aikanaan Laaksonpesä on muuttunut kokopäivähoitoa tarjoavaksi päiväkodiksi, jossa on 10 työntekijää ja 48 lasta.

”Osallistun kuitenkin muiden lailla lasten hoitoon”, Järvelin tähdentää. ”En haluaisi suureen päiväkotiin hallinnolliseksi johtajaksi, joka ei ole tekemisissä lasten kanssa.”

Laaksonpesässä on ollut alusta asti mahdollisuus tutustua molempiin kotimaisiin kieliin, sillä osa hoitajista puhuu äidinkielenään ruotsia.

Vanhemmat ovat kuulleet toisiltaan, että lapset viihtyvät Laaksonpesässä, ja päiväkodilla on alueella hyvä maine.

”Mainostaa meidän ei tarvitse, kyllä lapsia on aina tulossa”, Järvelin sanoo hymyillen.

Vanhemmat kiinteästi mukana toiminnassa

Koska Laaksonpesä on yksityinen päiväkoti, on vanhemmilla erityinen rooli: kun Järvelin ja muu henkilökunta vastaavat päiväkodin toiminnasta ja hoitavat lapset, luovat vanhemmat edellytykset toiminnalle. He korjauttavat esimerkiksi tilat ja vastaavat osaltaan talouspuolesta. Kaikki mukana olevat perheet saavat myös yksityisen hoidon tukea valtiolta ja kunnalta.

”Monet vanhemmat pitävät siitä, että täällä he ovat kiinteästi toiminnassa mukana”, Järvelin sanoo. ”Vanhemmat tuntevat toisensa hyvin, koska osa heistä kuuluu päiväkodin hallitukseen. Koen myös itse, että minulla on läheisemmät suhteet vanhempiin täällä kuin kunnallisella puolella, vaikka vanhemmat eivät puutukaan varsinaisiin työtehtäviimme.”

Kun kunnallisissa päivähoitopaikoissa lapsia on yleensä noin seitsemän per aikuinen, Laaksonpesässä on kuusi. Järvelinin mukaan yksityisen päiväkodin hyviin puoliin kuuluu myös se, että byrokratiaa on paljon vähemmän.

Tärkeintä on kohdata lapsi

Tiina Järvelin on hoitanut lukuisia lapsia ja häneltä tekeekin mieli kysyä, mitkä ovat tärkeimmät asiat, jotka hän on oppinut lasten kanssa työskennellessä.

”On hyvin tärkeää kohdata jokainen lapsi, ja kunnioittaa lapsen persoonaa sellaisena kuin hän on. Lapsen arvostaminen ja lapsen kuunteleminen ovat kaikkein tärkeimpiä asioita”, Järvelin pohtii.

Järvelinin mielestä aikuiset voisivat oppia lapsilta hetkessä elämistä. ”Lapset leppyvät nopeasti suuttuessaan, eivätkä jää märehtimään vanhoja asioita.”

Olisipa lapsilla kenties annettavaa markkinointipalavereihinkin: Järvelin kertoo tytöstä, joka lauloi prinsessalaulua, mutta sirotteli sinne tänne sanan ”Batman”. Kun Järvelin kysyi miksi tyttö teki niin, tämä vastasi: ”No pitäähän siinä olla jotain pojillekin, ei ne muuten jaksa kuunnella.”

The post Kultaisella elämäntyö­merkillä palkittu päiväkodin johtaja: ”Aikuiset voisivat oppia lapsilta hetkessä elämistä” appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.

Liikemies ja ju-jutsulegenda Auvo Niiniketo palkittiin Keskuskauppakamarin kultaisella elämäntyö­merkillä

$
0
0

Hän on tuonut Suomeen ju-jutsun ja kickboxingin, perustanut ju-jutsuun uuden tyylisuunnan ja saavuttanut lajissa korkeimman mahdollisen dan-arvon. Hän on voittanut mestaruuksia nyrkkeilyssä ja karatessa, saanut poliisit käyttämään nykyisen mallista pamppua ja perustanut Suomen ensimmäisiä turva-alan kouluja. Hän tekee bisnestä Rotenbergien kanssa ja kutsuu Tallinnan risteilylle vieraaksi Iranin valtion johtoa. Tulevaisuudessa Auvo Niiniketo voisi kuvitella kirjoittavansa lastenkirjan.

Kamppailulajien opettaja, turvallisuuskouluttaja ja liikemies Auvo Niiniketo, 60, istuu suuressa toimistossaan Helsingin Kaapelitehtaalla ja muistelee, kuinka päätyi aikoinaan nyrkkeilyn pariin 8-vuotiaana koltiaisena.

”Faija vei minut katsomaan nyrkkeilymatsia Messuhalliin. Muistan vieläkin hyvin, miten kehä oli valaistu, koko tunnelman siellä. Kovin monelle ei varmaan tule nyrkkeilyä katsoessaan sellainen olo, että tuollapa haluaisin olla! Mutta minulle tuli”, Helsingissä syntynyt ja kasvanut Niiniketo nauraa. ”Minua kiehtoi se asetelma, tapa, jolla nyrkkeilijät ottivat toisistaan mittaa.”

Auvo NiiniketoNiiniketo aloitti nyrkkeilyharrastuksen ja voitti esimerkiksi Suomen mestaruuden 75 kiloisten sarjassa vuonna 1972. Kamppailulajit alkoivat kiinnostaa yhä enemmän, ja pian Niiniketo kilpaili menestyksekkäästi myös karatessa.

Parhaiten Niiniketo tunnetaan kuitenkin miehenä, joka toi ju-jutsun Suomeen ja on perustanut ju-jutsun pohjoisen tyylisuunnan eli Hokutoryun. Niiniketo aloitti ju-jutsun Ruotsissa 70-luvulla ja alkoi opettaa lajia Helsingissä pienelle porukalle. Sana levisi, ja ensimmäiset ju-jutsukurssit järjestettiin vuonna 1977. Sen jälkeen Niiniketo perusti Helsingin ju-jutsuklubin ja toiminta siirtyi Kaapelitehtaalle, missä treenit pidetään edelleen.

Hokutoryu – tositilanteiden ju-jutsu

Niiniketo kertoo, että hyvin pian ju-jutsun aloittamisen jälkeen hän alkoi intuitiivisesti yhdistellä ju-jutsuun karatessa ja nyrkkeilyssä oppimiaan asioita, joita hän opetti myös oppilailleen.

”Hokutoryu syntyi vähän niin kuin vahingossa. Koska ju-jutsulla ei ollut Suomessa kovin vankkaa pohjaa, jouduimme monesti treenatessamme soveltamaan tekniikoita. Pian maailmalla kilpaillessamme huomasimme, että muut tunnistivat ’suomalaisen ju-jutsun’”, Niiniketo kertoo. ”Mutta pärjäsimme hyvin! Hokutoryun liikkeet ovat aika suoraviivaisia ja turhan kikkailun sijaan tärkeää on se, että liikkeet toimivat aidossa kamppailutilanteessa.”

Tällä hetkellä Hokutoryu ju-jutsua treenataan 22 eri maassa noin 120–140 000 harrastajan voimin ja Helsingin ju-jutsuklubissa lajin parissa toimii 600 aktiivia. Niinikedolle on myönnetty ju-jutsun korkein mahdollinen dan-arvo, 10. dan ja soke- arvonimi.

Niiniketo pitää itsensä kunnossa treenaamalla edelleen joka aamu, ja tämän lisäksi hän toimii esimerkiksi ju-jutsun täyskontaktijärjestön maailmanliiton puheenjohtajana, Suomen sambopainiliiton puheenjohtajana, Karateliiton hallituksessa sekä Kickboxingin maailmanliiton edustajana Suomessa. Kickboxingin Niiniketo toi Suomeen 80-luvulla, ja hän toimii tälläkin hetkellä lajin joukkueenjohtajana arvokisoissa.

Kamppailulajit ovat Niinikedolle elämäntapa, ja ystävätkin ovat löytyneet niiden parista. Tatamilla Niiniketo tutustui vuosia sitten esimerkiksi judoa harrastaviin Rotenbergin veljeksiin Borikseen ja Arkadiin, joista on sittemmin tullut merkittäviä liikemiehiä. Rotenbergien Långvik Capital omistaa esimerkiksi puolet Hartwall-areenasta ja Kirkkonummella sijaitsevan ylellisen Långvikin kokous- ja kylpylähotellin. Niiniketo istuu yrityksen hallituksessa.

Kamppailulajien mestarista liikemieheksi

Kamppailulajien parista Niiniketo on siirtynyt sulavasti liikemiehen rooliin.

”Liiketoimeni ovat aina nivoutuneet luontevasti yhteen kamppailulajiharrastukseni kanssa. Olen kouluttanut poliiseja, perustanut turvaliikkeitä ja turva-alan kouluja – Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen olin mukana perustamassa ensimmäisiä turvaliikkeitä Viroon ja Pietariin, ja Suomessa olen ollut mukana perustamassa esimerkiksi Riihimäen turvainstituuttia”, Niiniketo kertaa.

Viimeiset kymmenen vuotta Niiniketo on tehnyt enenevissä määrin bisnestä Venäjän suuntaan: hän on vienyt esimerkiksi sairaalatarvikkeita Saksasta Venäjälle.

Niiniketo toteaa, että hän suosii venäläisten tapaan aina mielellään omiaan ja tekee bisnestä tuttujen kanssa.

”Torillakin ostan kahvit aina samasta vanhojen kaverien kojusta, en suostu menemään muualle”,  hän sanoo hymyillen.

Samanlainen lähipiiriä suosiva kaupanteon kulttuuri on esimerkiksi Iranissa, jossa Niiniketo näkee paljon potentiaalia kaupanteon kannalta. Iranin valtion johtoon Niiniketo on tutustunut Hokutoryu ju-jutsun myötä, sillä lajilla on maassa vankka harrastajakunta.

”Iran aukeaa maailmalle vähitellen, ja meillä on siihen suuntaan suunnitelmia öljyn poraukseen ja turvallisuusalaan liittyen”, Niiniketo paljastaa.

Edelläkävijyys palkitaan

Auvo Niinikedolle myönnettiin hiljattain Keskuskauppakamarin kultainen elämäntyömerkki hänen 60-vuotisjuhlassaan Kaapelitehtaan ravintolassa. Niiniketo sanoo arvostavansa merkkiä siksi, että sen avulla huomioitiin hänen merkittävä työuransa yrittäjänä.

”On hienoa, että tämän ansiomerkin avulla on noteerattu työni turva-alan ja Suomen ju-jutsutoiminnan edelläkävijänä ja ikään kuin lumen auraajana – muiden on ollut paljon helpompi tulla alalle sen jälkeen, kun olen auttanut luomalla väylän”, hän sanoo.

Niiniketo on ansioitunut niin monessa, että vieläkö hänellä on jokin erityislahjakkuus hihassa?

Hetkeksi Niiniketo menee hämilleen, mutta yllättää sitten:

”Kun lapseni olivat pieniä, tykkäsin kertoa heille kaikenlaisia hauskoja tarinoita. Voisin kuvitella kirjoittavani joskus lastenkirjan”, hän sanoo.

Tämä on vain piste i:n päälle Niinikedossa. Ensimmäisenä tulee mieleen lause, jonka kamppailulajien mestari on sanonut aiemmin haastattelussa:

”Jos sä olet kova, silloin sä myös olet sitä.”

The post Liikemies ja ju-jutsulegenda Auvo Niiniketo palkittiin Keskuskauppakamarin kultaisella elämäntyö­merkillä appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.

”Esiintymiskouluttajalla on velvollisuus ymmärtää erilaisia tulkintoja”

$
0
0

Suomen Puheopiston toimitusjohtaja Marsa Bäck opettaa työkseen ihmisiä ilmaisemaan asiansa selkeästi, vakuuttavasti ja vaikuttavasti. Hän korostaa oman persoonan roolia esiintymisessä sekä kuulijoiden tarpeiden ymmärtämistä ja tietää, mistä esiintymisjännityksessä on pohjimmiltaan kysymys. Keskuskauppakamarin kultaisella elämäntyömerkillä palkitun Bäckin ura puhe- ja esiintymiskouluttajana on kestänyt jo yli 40 vuotta.

Marsa nettiinHyvät puhujat mielletään usein ihmisiksi, jotka huokuvat itsevarmuutta ja ottavat yleisönsä voittajan elkein. Filosofian maisteri, esiintymiskouluttaja ja puhetaidon opettaja Marsa Bäck, 64, huomauttaa, että samat ominaisuudet eivät päde hyvään puhekouluttajaan:

”Joskus nuorempana esiinnyin koulutettavilleni liian itsevarmasti. Sain heti vihat päälleni”, Bäck kertoo. Kouluttajan liika itsevarmuus sai koulutettavat käpertymään itseensä. ”Kouluttajan pitää olla koulutuksissa positiivinen, avoin ja varma, muttei liian itsevarma. Samoin tulee olla myös tietyllä tavalla nöyrä.”

Bäck itse ei halua nimetä ketään yksittäistä henkilöä, jota pitäisi erityisen hyvänä puhujana, vaan korostaa hyvien puhujien moninaisuutta ja erilaisia ominaisuuksia.

”Tiedän puhevikaisia ihmisiä, joiden karisma täyttää tilan niin, ettei tuoleille mahdu istumaan. Jotkut taas kykenevät saamaan itsensä hurmokseen ja sen myötä myös muut, vaikka eivät varsinaisesti olisikaan kovin hyviä puhujia. Omissa koulutuksissani korostan, että parasta on, kun ihmisen persoona ja hänen tapansa esittää asia todella toimivat yhteen”, Bäck pohtii.

Oppilaasta omistajaksi 

Suomen Puheopisto perustettiin vuonna 1947 suomalaisen puhetaidon kehittämiseksi, ja toiminta jakautui aluksi korkeakoulu-, opisto- ja kurssilinjoihin. Kuopiosta kotoisin oleva Bäck on itse opiskellut aikoinaan Suomen Puheopiston korkeakoululinjalla, josta valmistui logonomeja eli puhetaidon opettajia vuoteen 1980 asti.

Nykyään Suomen Puheopisto on yritys, joka tarjoaa viestintäkoulutusta. Bäck omistaa kolmasosan opistosta, ja opettaa yrityksessä esiintymistaidon lisäksi mediaviestintää, kokous- ja neuvottelutaitoja sekä äänenkäyttöä.

Bäck ymmärtää esiintymistaidon laajasti:

”Esiintymistaitoa ei tarvita vain suullisessa, vaan myös kirjallisessa viestinnässä. Esiintymistaitoa on esimerkiksi se, että ymmärtää erot, miten toimitaan Facebookissa, Twitterissä tai LinkedIn:ssä”, Bäck tuumaa.

Laulamista ja näyttelemistä harrastanut Bäck sanoo olleensa aina kiinnostunut äänenkäytöstä ja esiintymisestä. Logonomin opintojen lisäksi hän on valmistunut maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineenaan logopedia.

Ura alkoi Töölön yhteiskoulusta, jossa Bäck aloitti puheilmaisun opettajana 70-luvun alussa. Sen jälkeen hän toimi puheterapeuttina ja perusti oman konsulttiyrityksen, joka keskittyi puhe- ja äänikoulutukseen. Bäck on toiminut pitkään myös Logonomit ry:n puheenjohtajana ja päätyi sitä kautta Suomen Puheopiston hallituksen jäseneksi.

”Minut valittiin Suomen Puheopiston toimitusjohtajaksi hallitusroolini myötä”, Bäck sanoo. ”Vuonna 2003 Puheopiston hallituksessa keskusteltiin, että toimintaa johtamaan tarvitaan henkilö, jolla on puheviestinnän koulutus ja yrittäjäkokemusta  – minulla oli molemmat, enkä ollut sitoutunut minkään toisen yrityksen palvelukseen.”

Tämän vuoden tammikuussa Suomen Puheopiston tiloissa Kalevankadulla juhlistettiin Bäckin kymmenvuotista uraa Puheopiston toimitusjohtajana. Samassa tilaisuudessa kollegat palkitsivat Bäckin Keskuskauppakamarin kultaisella elämäntyömerkillä juhlistaakseen hänen 40-vuotista uraansa. Vuosien varrella kiitosta on tullut myös Bäckin kursseilla olleilta, jotka ovat kertoneet hyötyneensä valtavasti oppimastaan.

”Ajattele kuulijoitasi ja heidän tarpeitaan”

Bäck muistelee, kuinka hän korkeakoululinjalla lausui runon, ja ohjaava opettaja tyrmäsi hänen tulkintansa täysin.

”Puhekouluttajan tehtävä ei ole tuhota ihmisen persoonaa tai hänen tulkintaansa”, Bäck sanoo. ”Mielestäni puhekouluttajalla on vastuu ja velvollisuus ymmärtää erilaisia tulkintoja”.

Esiintymispelkoisia Bäck kertoo usein rohkaisevansa muistuttamalla heitä puolivakavissaan, että esiintymisjännitys on suurta egoismia.

”Siinähän esiintyjä kääntää huomion yleisöstä itseensä. Kun ihminen oppii unohtamaan itsensä, hän alkaa nauttia esiintymisestä”.

Kun Bäckiltä kysyy vinkkiä kaikille hyviksi esiintyjiksi pyrkiville, hän tiivistää asian ytimekkäästi:

“Luota persoonaasi, ajattele kuulijoitasi sekä heidän tarpeitaan ja muokkaa asiasi sen mukaan”.

Puheopisto

Marsa Bäckin kymmenvuotista uraa Suomen Puheopiston toimitusjohtajana juhlistettiin tänä vuonna.

The post ”Esiintymiskouluttajalla on velvollisuus ymmärtää erilaisia tulkintoja” appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.

Kunta kiitti ansiomerkillä leipomoyrittäjäpariskuntaa työpaikkojen pelastamisesta

$
0
0

Keskuskauppakamarin rautainen ansiomerkki voidaan myöntää poikkeuksellisen merkittävästä teosta yrityksen hyväksi. Sellainen oli Jokioisten leivän, yli 90 työntekijän leipomon, uudelleenrakentaminen tuhoisan tulipalon jäljiltä. Seppo ja Jaana Virtasen perheyritys onnistui lähes mahdottomalta kuulostavassa tehtävässä: 2500 m²:n leipomomyymälä avautui entistä ehompana vain sata päivää onnettomuuden jälkeen.

Jokioisten leivän uusi leipomomyymälä hohtelee uutuuttaan, ja erilaiset wienerit, pullat ja munkit kurkistelevat vitriinistä. Lounasbuffet on katettu sivupöydälle, ja asiakkaat lukevat rauhassa päivän lehteä huikkaillen välillä tutuille tervehdykset.

On vaikea uskoa, että vain hiukan yli vuosi sitten tällä samalla paikalla palomiehet katselivat epäuskoisina, kun koko valtava leipomorakennus paloi hetkessä maan tasalle. Jäljelle jäivät hiiltyneet perustukset.

Kondiittori Seppo Virtanen, 52, Jokioisten leivän toimitusjohtaja ja toinen perustajista, oli saapunut toimistolle helatorstaina 9. toukokuuta 2013 tarkastamaan, että kaikki on kunnossa ennen kuin työntekijät saisivat lähteä aikaisin kotiin.

Pian toimistoon alkoi tulla savun hajua, ja Seppo näki ikkunasta ihmisten pakenevan rakennuksesta. Hän nappasi mukaansa käteiskassan sekä toimiston seinällä olevat valokuvat, joissa Sepon ja tämän vaimon Jaanan lapsenlapset leikkivät ruisleipäkiekkojen keskellä.

Kävi ilmi, että rasvakeitin oli syttynyt palamaan tuotantotiloissa. Palokunta saapui paikalle vain yhden yksikön voimin, sillä he eivät olleet hätäpuhelun perusteella ymmärtäneet tilanteen vakavuutta. Tuli levisi nopeasti, ja sammutustyöt päästiin aloittamaan vasta, kun toinen paloauto saapui paikalle. Silloin oli jo liian myöhäistä.

Uusi alku

Kukaan ei onneksi loukkaantunut tulipalossa, ja hätäkokous koottiin paikalle seuraavana päivänä.

”Poikamme Mikko, joka on mukana yrityksen pyörittämisessä, painosti meitä katsomaan eteenpäin shokista huolimatta. Hän mietti toimintasuunnitelmaa jo onnettomuuden vastaisena yönä”, kertovat Seppo ja Jaana Virtanen.

Sisarleipomon avulla toimituksia pystyttiin hoitamaan heti seuraavalla viikolla. Kun asioista päästiin lopulta yhteisymmärrykseen myös vakuutusyhtiön kanssa, alkoivat uuden leipomon rakennustyöt heinäkuussa 2013.

”Lapio iskettiin maahan saman tien, kun rahoitusasiat olivat selvillä”, Seppo sanoo. ”Vakuutus korvasi vanhan leipomon, mutta laittamalla omaa rahaa likoon saimme uusista tiloista entistä paremmat.”

Urakka kesti 142 päivää, ja tämän vuoden alussa toiminta käynnistyi taas täydellä teholla.

”On ollut säväyttävää, kuinka työntekijät ovat olleet tässä projektissa mukana”, Seppo ja Jaana kiittelevät. ”Yhteishenki on ollut erittäin hyvä, ja olemme saaneet timpureita töihin jopa äitienpäivänä.”

virtaset

Leipomoyrittäjien Jaana ja Seppo Virtasen perheyritys on kasvanut kolmen hengen tiimistä 95 työntekijän leipomoksi ja Jokioisten kunnan suurimmaksi yksittäiseksi työnantajaksi. Kuva: Ville Koivisto

Rautainen ansiomerkki rautaisista teoista

Jokioisten kunta haki Virtasille Keskuskauppakamarin rautaista ansiomerkkiä tunnustukseksi ainutlaatuisesta suorituksesta vaikeassa tilanteessa. Jokioisten leipä on Jokioisten kunnan suurin yksityinen työnantaja, ja sen menettäminen olisi ollut valtaisa isku kunnan työllisyydelle. Samalla olisi menetty Jokioisille mainetta tuova tuotemerkki.

Rautainen ansiomerkki luovutettiin Virtasille uusien tuotantotilojen vihkiäisissä ystävänpäivänä tämän vuoden helmikuussa.

”Merkin saaminen tuntui oikein hienolta”, Seppo muistelee. ”Rautaristeistä tulevat aina sota-ajat mieleen: silloin ei merkkejä todellakaan saanut turhaan!” hän sanoo hymyillen.

Kova kiire näkyy Virtasten arjessa edelleen, vaikka pahin on jo takana. Yritys on kasvanut kolmen hengen tiimistä 95 työntekijän leipomoksi. Kasvun myötä myös sääntely on lisääntynyt.

”Kaikenlaisia vaatimuksia tulee koko ajan lisää”, sanoo Jaana. ”Elintarvikelainsäädäntö, terveysviranomaiset ja työsuojelu vaativat omansa”.

Paperitöihin kuluu Jaanan mukaan todella paljon aikaa, vaikka hän nauttisi erityisesti pakkaussuunnittelusta. Tällä hetkellä Jaanan vastuulla on laaduntarkkailu.

”Sääntelyn purkamisesta puhutaan kyllä, mutta todellisuus on toinen”, jatkaa Seppo.

Virtaset ovat pitäneet huolta yrityksensä vastuullisuudesta ja tuotteiden laadukkuudesta myös omaehtoisesti. Jokioisten leivällä on Hyvää Suomesta -merkin käyttöoikeus, ja tuotteet leivotaan tällä hetkellä 100 % suomalaisesta viljasta.

Kotona sen sijaan ei leivota.

”Ollessamme kerran mökillä vuosia sitten, kun lapset olivat vielä pieniä, ehdotin pojallemme Mikolle, että mites olisi, jos leipoisin sämpylöitä. Mikko vain nauroi epäuskoisesti ja tokaisi, että miten me muka niitä leipoisimme, kun ei ole koneita”, Seppo nauraa.

 

      Mikä?
      Jokioisten Leipä Oy

  • Perustettu vuonna 1983
  • Perustajat Seppo Virtanen ja Timo Lehtilä
  • Vuodesta 1997 Seppo ja Jaana Virtasen omistuksessa
  • Tuotevalikoimassa yli 300 tuotetta
  • Suosituin tuoteryhmä kahvileipä
  • Kaksi myymälä-kahvilaa Forssassa ja Jokioisilla

The post Kunta kiitti ansiomerkillä leipomoyrittäjäpariskuntaa työpaikkojen pelastamisesta appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.

Viewing all 65 articles
Browse latest View live