Siikajokinen Risto Pietilä on vuodesta 1994 lähtien hakenut kotiseudulleen uusia tukijalkoja perinteisen raskaan teollisuuden rinnalle. Tinkimätön työ Ruukin Yrityspuistossa ja sittemmin Raahen seutukunnan elinkeinojohtajana palkittiin syyskuussa kultaisella elämäntyömerkillä.
Jos Risto Pietilälle olisi joku 1980-luvun alussa tokaissut, että mies löytää jonain päivänä itsensä vielä Raahen seudun elinkeinojohtajan pestistä, hän olisi todennäköisesti kuitannut sen hyvänä vitsinä.
”Elinkeinoasiamiesten ja elinkeinojohtajien toimenkuva on muuttunut ihan toiseksi takavuosista. Nyt tarvitaan alueellista ajattelua sekä ennen muuta verkostoitumis- ja yhteistyötaitoja”, muistuttaa Risto Pietilä.
Muutamaa vuotta aiemmin valmistuneella rakennusinsinöörillä oli tuohon aikaan kädet täynnä töitä, joita tarjosi Teräsbetoni Oy:n paikallinen tytäryhtiö. Yksi työllistävimmistä projekteista oli Rautaruukin tehdaskombinaatin massiivinen laajennustyö, jonne tuore insinööri pestattiin likipitäen suoraan koulun penkiltä.
”Se oli nuorelle työmaamestarille kova koulu, josta oli kosolti hyötyä myöhemminkin”, Pietilä muistelee. Työ jatkui sen jälkeen saman työnantajan palveluksessa rakennusmateriaaliteollisuuden tehtaanjohtajana noin kymmenen vuotta.
Kovaan kasvuvauhtiin päässyt SRV osti teollisuusrakentamiseen erikoistuneen monialayhtiön 1990-luvun alkupuolella. Pietilä jatkoi uuden työnantajan leivissä. Yksi viimeisistä projekteista liittyi kuonajauhetehtaan perustamisedellytysten selvittämiseen Hangon Koverhariin.
Sen jälkeen puhelin pirahti, ja tarjolle tuli kokonaan toisenlainen työ Ruukissa. Vanhaan perinteikkääseen tehdasmiljööseen oltiin puuhaamassa yrityspuistoa, ja vetäjän pestiä tarjottiin Pietilälle.
”Aika oli todella mielenkiintoinen, sillä seutukunnalle piti hakea perinteisen teollisuuden rinnalle ihan uusia tukijalkoja. Niitä löytyi ICT:stä, jonka kasvu säteili Oulusta myös sen lähiympäristöön”, mies muistelee.
Rauta-ajasta digiaikaan
Ruukin Yrityspuisto rikkoikin monessa kohtaa rajoja, sillä pelkkien toimitilojen ohella se tarjosi kasvaville yrityksille oman sähkönjakelun ohessa myös monipuolisia verkostoja paitsi yrityksiin myös tutkimuslaitoksiin. Kumppaneita olivat mm. Oulun yliopisto sekä Helsingin taideteollinen korkeakoulu.
”Tuolloin Ruukissa rakennettiin nykyisen peliteollisuuden pohjanakin olevaa digitaalista sisällöntuotannon osaamista. Jos taas katsoo vuosituhannen vaihteen isoja kasvuyrityksiä, niin yksi tunnetuimmista yrityspuiston asukeista oli varmaankin Solitra”, Pietilä kertoo.
Yrityspuiston aktiivivuosina hänelle kirkastuikin, kuinka pieni maa Suomi lopulta on ja kuinka paljon sähköisillä yhteyksillä saa aikaiseksi. Siksi myös yhteistyö- ja osaamisverkostoja kannatti kutoa paljon omaa maakuntaa kauemmaksi.
”Ja kyllä Ruukin Yrityspuisto ja sen uusteollistaminen herätti aikanaan melkoisesti kiinnostusta Lapista pääkaupunkiseudulle saakka”, Pietilä vakuuttaa.
Verkottumistaidot A ja O
Ruukin Yrityspuistosta urapolku vei Raahen rakentamaan seudullista yrityspalvelukeskusta ja titteliksi tuli elinkeinojohtaja. Viime vuosien suurin yksittäinen projekti on ollut Fennovoiman voimalahanke, mutta paljon on tehty myös uusien kasvajien ja työllistäjien löytämiseksi ja yritysten toimintaympäristön edistämiseksi.
Raahen seutu kasvoi aikanaan Rautaruukin imussa, johon Nokia ja ICT-klusteri toivat osan kasvusta. Siksi on selvää, että nykyinen teollisuuden rakennemuutos on tuonut mukanaan myös kolhuja.
Raahe sinällään on pärjännyt vielä kohtuullisesti, sillä työpaikkaomavaraisuus on 120 prosentin luokkaa. Taivaanranta ei kuitenkaan ole läheskään niin kirkas kuin vielä muutama vuosi sitten.
”Elinkeinoasiamiesten ja elinkeinojohtajien toimenkuva on muuttunut ihan toiseksi takavuosista. Ennen houkuttimina olivat edulliset toimitilat ja hyvä perusinfra. Nyt yrityksille on pystyttävä tarjoamaan kokonaisvaltaista pakettia, joka turvaa myös osaavan työvoiman saannin sekä viihtyisän asuin- ja toimintaympäristön. Se vaatii alueellista ajattelua, sekä ennen muuta verkostoitumis- ja yhteistyötaitoja”, Pietilä listailee.
Onnistunut kehittämistyö on viime kädessä hyvää tiimityötä, kukaan ei yksinään ratkaise isoja haasteita.
Miehen ikämittari raksuttaa parhaillaan 60 vuoden kohdalla, mutta muutaman vuoden päästä tarjolle tuleville eläkepäiville hän ei ole vielä uhrannut ajatustakaan. Vapaa-aika kuluu kotitalon nikkaroinnissa, moottoripyörän selässä, lenkkipolulla tai hiihtoladulla.
”Ansiomerkki oli iso yllätys ja arvostan sitä todella korkealle. Tavallaan tässä on tehty koko ajan samaa työtä. Urani alussa pystytin tehtaita, sen jälkeen olen rakentanut uutta elinkeinotoimintaa.”
Teksti on julkaistu lyhennettynä Raahen Seudussa 17.9.2013.
The post Rakennusinsinööristä kasvoi uuden ajan elinkeinojohtaja appeared first on Keskuskauppakamarin ansiomerkit.